Kuinka usein kuuleekaan, kun joku meistä miehistä päivittelee naisten tyypillistä tapaa kommunikoida. Olipa sitten kyseessä mikä tahansa etenkin parisuhteeseen liittyvä asia, niin homma menee helposti aivan mahdottomaksi. Ei tarvitse kuin vähän suutaan avata, niin ei aikaakaan, kun ei vaan voi käsittää toisen ajattelutapaa.
Otan esimerkin omasta elämästäni:
Olimme puhuneet vaimon kanssa elämänsuunnitelmistamme melko tarkasti ja luoneet yhteisen vision, jota me molemmat kannatimme ja johon pystyimme sitoutumaan.
No sitten parin kuukauden päästä tuosta, vaimoni alkoi käyttäytyä hieman omituisesti. Kun kysyin, että mikä painaa mieltä, niin hän ilmaisi erilaisin sanakääntein, että on epävarma tulevaisuudesta ja se painaa mieltä kun ei tiedä, mitä tässä tehdään. Eikä ole mitään selkeää mitä odottaa.
Olin ällikällä lyöty. Miten niin ei ole mitään mitä odottaa, tai miten niin on tulevaisuus jotenkin epäselvänä? Vastahan me tehtiin hienot strategiat ja kaikki, että kuinka päästään siihen tavoitetilaan. Mutta sitten muistin, kuinka olin joskus lukenut jostain tästä miesten ja naisten aivojen erosta.
Miehet ovat ongelmanratkaisijoita. Naiset ovat prosessoreita. Joo joo, tiedän että tämä on karkea yleistys - mutta miettikääpä. Vaimoni ainakin olisi halunnut vain, että tulevaisuus-asiaa prosessoidaan. Kenties tämä liittyy naisilla turvallisuuden- ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen, että asioita puidaan jatkuvasti. En tiedä. Mutta itse olen huomannut, että olen ns. projektiluontoisempi noissa prosessoinneissa. Meillä oli minulle aivan selkeä tulevaisuudenkuva, jota kohti olimme astelemassa ja olin täysin tyytyväinen. Ei ollut mitään ongelmaa. Mitä sitä nyt selvää pässinlihaa jauhamaan vaan jauhamisen ilosta, ajattelin. Sanoista tekoihin, ellei tule muutoksia suunnitelmaan. Mutta naiset tuntuvat tarvitsevan tätä ei-mihinkään-johtavaa prosessointia, jota he taitavat tehdä yksinään päässään 24/7. Molemmat erilaisia, molemmat yhtä lailla tarpeellisia malleja. Ei luonto olisi kasvattanut meitä toimimaan näin, ellei se edistäisi lajimme selviytymistä ja menestymistä.
Kenties juuri tästä johtuu se, että naiset ovat keskimäärin innokkaampia ja parempia kommunikoimaan, kuin miehet. Miehet prosessoivat asioita vain ratkaistakseen asioita, jotta niitä ei tarvitsisi prosessoida. Ja kun joku asia on selvitetty, niin sitä ei enää murehdita ja turha siitä on oikeastaan puhuakaan. Näin pikkusen kärjistäen.
Naiset, kun teistä tuntuu että haluatte puhua jostain asiasta, niin varautukaa siihen, että mies ottaa sen helposti niin, että sinulla on joku ongelma, joka hänen pitää ratkaista. Ja jos hän ei ymmärrä, mitä sinä oikeastaan tahdot, niin hän ehkä yrittää kurottaa kuuta taivaalta tehdäkseen asialle jotain. Ja sitten jos tämä "ongelma" toistuu ja toistuu, vaikka hän mielestään jo ratkaisi ongelman, niin häntä ei välttämättä enää kiinnosta vaivata päätään murheillasi. Eli auta miestäsi ymmärtämään, että sinulla ei välttämättä edes ole mitään ongelmaa joka pitää ratkaista, vaan että tahdot vain puhua, koska se luo sinulle jotain tunnetta X, joka on sinulle tärkeää. Ja jos miestäsi ei kiinnosta se, että onko sinulla hyvä, turvallinen ja tulevaisuuteen luottavainen olo, niin hän ei välttämättä ole se Herra Oikea.
Ja miehet, kun kumppaninne alkaa puhua taas asiasta X, niin huomioi, että hän tosiaan saattaa vain haluta puhua ja prosessoida sitä. Hän ikään kuin klikkaa refresh-painiketta, jotta saisi varmuutta, että kaikki on kunnossa. Ja hän myös toisaalta testaa sinua, ehkä sisimmässään peläten, että et tiedäkään mitä olet tekemässä. Hän haluaa myös selvittää sen, että olet riittävän vahva mies turvataksesi hänen ja mahdollisen jälkikasvunsa tulevaisuuden. Hän haluaa vahvistuksen sille, että sinulla on visio omasta/yhteisestä tulevaisuudesta ja tiedät miten saavuttaa sen ja oikeasti kuljet tietäsi sanojesi mittaisena. Silloin hän voi luottaa sinuun ja sitoutua myös visioosi. Jos siis haluat pelata korttisi hyvin, niin ota asia oma-aloitteisesti esille aina silloin tällöin, niin osoitat hänelle näin määrätietoisuutta ja johtajuutta, ikään kuin henkistä tarttumapintaa.
On sinänsä triviaalia, että miksi näin on. Onko kyseessä kivikautinen selviytymis-ominaisuus, vai jäänne viktoriaanisesta roolimallistosta, niin oikeasti - mitä väliä? Miesten ja naisten aivot on vaan viritetty eri tavalla, eikä siinä ole mitään vikaa. Ongelma tulee ainoastaan silloin, kun näitä eroja ei ymmärrä ja kun ei sitten osata kalibroida käytöstä ja kommunikaatiota sellaiseksi, kuin tilanne edellyttää.
 |
| Miehet ja naiset vaan on erilaisia, mutta ihan saman arvoisia. |
Kuvat:
http://www.pagetutor.com/jokebreak/images/male_brain.gif
http://www.microsquish.com/funstuff/graphics/femalebrain.gif
http://media.riemurasia.net/albumit/m34359/838700045.jpg
