keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Alfa-aktivisti vastaa lukijakirjeeseen

Hyvä Alfa-Aktivisti

Olen suurinpiirtein ikäisesi mies eräästä eteläisen Suomen suuresta kaupungista. En ole elättäjämies enkä panomieskään, vaan loismies. Vielä muutama vuotta sitten tavoitteenani oli jalostua lopulta elättäjämieheksi sitkeästi itseäni kehittäen: opiskelin toista tutkintoa, kävin lenkillä, liityin urheiluseuraankin. Uskoin löytäneeni itselleni sopivan alan ja tein työtä sen saavuttamiseksi. Sitten sekosin ja päädyin yhteiskunnan turvaverkkoon. Ja kyseinen verkko onkin mukava riippumatto, jossa olen köllötellyt jo useamman vuoden.

Esimerkillisenä loisena olen onnistunut kiinnittymään isäntäruumiiseen eli yhteiskuntaan ja imen siitä itseeni verta koko ajan paisuen. Painoa onkin tullut parikymmentä kiloa lisää lihasmassan sen kuin vähetessä ja kunnon heikentyessä. Kunnon loinen ei kuitenkaan ajattele pelkästään itseään, vaan myös tulevaisuutta ja jälkipolvia. Jo isoisälläni oli tapana sanoa ”Ylös ja varkaisiin, Luoja ei laiskoja elätä!” ja lisääntyminen alkaa olla nyt taloudellisen turvallisuuden saavutettuani prioriteettilistalla varsin korkealla. Olenkin iskenyt silmäni itseäni vuosikymmenen nuorempaan hedelmälliseltä vaikuttavaan naisihmiseen, jonka haluaisin saattaa jälkikasvuani kantamaan.

Kysymykseni kuuluukin, mitä strategiaa minun olisi hyödynnettävä päästäkseni vetelemään paljaalla kyseistä tytönhupakkoa ja estämään mahdollisen raskauden keskeyttäminen? Olen itse ajatellut jonkinlaista käenpoika-strategiaa, jossa keskeisellä sijalla olisi yksilöllisten psykologisten porsaanreikien löytäminen ja hyväksikäyttö. Uskoisin tehtävän olevan suhteellinen pitkäkestoinen, sillä minun täytyy edetä varovasti ja pitää todelliset tavoitteeni pimennossa, koska korttieni paljastuminen johtaa väistämättä ainoaan oikeaan johtopäätökseen: olen isäntäruumiille haitallinen loinen, josta on päästävä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Nimim. Iilimatokin on Jumalan luoma


Arvoisa Loismies, 


leikillisestä kirjeestäsi päästään nopeasti moniin tärkeisiin kysymyksiin.

Ensimmäisenä tulee mieleeni, että mikäli aiot perustaa pariutumiskäyttäytymisesi petokseen, katteettomiin lupauksiin, valepukuihin ja valheisiin, niin älä tee sitä. Sen sijaan suosittelen yksin vaeltamista, mietiskelyä, peiliin tuijottelua ja vuorikiipeilyä siihen pisteeseen asti, kunnes olet niin sinut oman itsesi kanssa, että et pelkää paljastaa ja jakaa itseäsi toisen ihmisen kanssa sellaisena kuin olet. Jos tutustut kaikenmaailman pelimiestekniikoihin ja muuhun kuitenkin verrattain lyhyentähtäimen sähläämiseen, niin voit varmasti menestyä sydämiä ja säästöpossuja särkevänä uutena Auervaarana. Mutta se voi olla hyvin stressaavaa elämää, joka välttämättä sovi kuin rautahermoisimmille kavereille. Sen sijaan, kun tarkoituksesi, uskomuksesi ja viestintäsi ovat niin yhdensuuntaiset, koheesiossa, että voit täysin vilpittömin mielin puhua tuolle naiselle, niin voit havaita että sinua todella kuunnellaan. Se johtuu siitä, että kun sinulla ei ole asian suhteen sisäisiä ristiriitoja, jotka pidättelisivät sinua, niin se näkyy ilmaisussakin. Mutta jos mietit, että joutuisit puhumaan jostain mistä et ole varma itsekään, niin kuinka helppoa muidenkaan olisi luottaa sinuun. Alfa-Aktivistin suositus on rehellisyyden tie.


Ilmetty Timo Soini nuorena!


Sinun ei tarvitse olla mikään pelle tai stand-up koomikko, jotta saat naiset nauramaan. Vaikka monesti sanotaan, että kaikki suuret rakastajat ovat olleet kovia huumorimiehiä, niin uskaltaudun esittämään vaihtoehtoisen teorian: He ovat olleet erittäin taitavia kuuntelijoita, ovat ymmärtäneet ja ovat osanneet täyttää kunkin naisen tarpeet paremmin kuin mitä nämä naiset osaisivat niitä itse sanoiksi pukea. Ja sitten punchline: naiset alkavat helposti hihitellä, kikatella ja nauraa sellaisen henkilön jutustelulle, johon ovat ihastuneet, koska he pitävät hänen seurastaan ja huomiostaan niin kovin ja toisaalta ovat tästä myös hyvällä tavalla hermostuneita. Tämä ei päde kaikkien, mutta monien kohdalla ja on hyvin ihastuttavaa, koska he eivät voi kihertelylleen mitään. Ei kuitenkaan pidä tulkita, että kaikki naiset, jotka ovat koskaan nauraneet millekään mitä sanot, haluavat antautua sinulle seksuaalisesti. Mutta tämä voi olla hyvä indikaattori, jolla saatat todeta, että pitääkö hän sinusta.
Nainen, miltä tuntuisi jos suuri ihastuksesi kuiskaisi sinulle jotain niin ihanaa, että pikkuhousut kastuisi?
Mitä taas tulee suunnitelmaasi "hiljaa paha tulee", niin miksi ihmeessä kuvittelet vitkastelun ja juonittelevan salamyhkäisyyden auttavan sinua yhtään asiassasi? Katso itseäsi peiliin. Häpeätkö sinä itseäsi? Jos vastaat kyllä, niin tee asialle jotain, kunnes vastaat kieltävästi. Kun pääset häpeilemättömään tilaan, niin menet ja lähestyt sitä naista. Ja kun hän osoittaa sinua kohtaan hyväksyntää, niin viet homma koko ajan pidemmälle. Naiset eivät pelkää seksuaalisesti aktiivisia miehiä, jotka tekevät seksuaalisia aloitteita. Ennemminkin he haluavat välttää ja pitää poissa romanttisesta elämästään sellaisia nahjuksia, jotka häpeilevät seksuaalisuuttaan. Jos käyttäydyt kuin sinussa ja luonnollisessa seksuaalisessa ruokahalussasi olisi jotain pahaa, hävettävää tai väärää, niin ihmiset tulevat olettamaan että sinussa on todella jotain pahaa ja väärää. Millainen olisi sotilas, joka pelkäisi lähteä rynnäkköön, koska saattaa pian survaista jotakuta pistimellään? Menet vaan kuin koira, joka haistelee narttujen pyllyjä ja panee kiimassa olevia. Tämän luonnollisempaa asiaa ei ole. Etkä sinäkään mitään ohjeita oikeasti tarvitse, vaan uskallusta. Niin että ei muuta kuin seiso suorassa, älä häpeile tai kerjää, puhu rauhallisella rintaäänellä, älä anna hölmöjä lupauksi, mutta pidä sanasi ja ole mies. Kyllä sinä pärjäät.


-Mene ja pane! Tämä on Alfa-Apostolin lähetyskäsky.


Minun on kuitenkin näin loppuun sanottava, että en todellakaan ole mikään pelimiesvalmentaja, vaan ukkomies. Olen kiinnostunut enemmän siitä, miten rakennetaan hyvää parisuhdetta, kuin muodostetaan irtosuhteita mahdollisimman tehokkaasti.


kuvat:
http://www.searchenginepeople.com/wp-content/uploads/2011/12/scheming.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0zJREZow-dpQCgfUPHPUeMEPbGjl-swTiAUN6KZsjz57unqWIdiqk0uIt7sKiTD266OmXSbmdfmqEhDmK0BYwtUJ9TJSoEkrGGqx3yxlZKrZu4SfPNmmbXPZ2uqIIQGZ3T-FPUPWpDQUU/s1600/man-whispering-in-woman-ears.jpg
http://edge.ebaumsworld.com/picture/epicapex/HONESTY.png
http://www.thefunnybox.com/wp-content/uploads/2009/01/funny-pictures-horny-dog-dmn.jpg

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Millaisen parisuhteen sinä ansaitset?

Niin mietipä otsikon kysymystä ihan oikeasti. Millaisena ihmisenä sinä näet itsesi ja kuinka paljon ja millaista hyvää kaltaisesi ihminen mielestäsi ansaitsee? Jos mietit adjektiiveja, joilla kuvailisit itseäsi mahdollisimman rehellisesti, niin saatko tulokseksi enemmän positiivisia, negatiivisia vai mitäänsanomattoman neutraaleita adjektiiveja? (tämä on myös hyvä koe tutkiskella omaa rehellisyyttä itselleen ja itsetuntoaan, oman arvon tunnetta)

Tämä kirjoitus kumpuaa halustani jakaa oivallukseni, joka on tehnyt omasta elämästäni huomattavasti miellyttävämpää. Minulla ei ole todellakaan mitään kukkoilemisen aihetta, sillä olen sössinyt niin paljon, mutta olen myös ottanut opikseni. Jos vaikutan päällepäsmärille, niin se johtuu tyylistäni, että en vaikene siitä minkä uskon oikeaksi ja uskallan suomalaisen perinteen vastaisesti sanoa siitäkin, jos menee hyvin. Ja niin kauan kunnes minut vääräksi todistetaan, en pidä kynttilääni vakan alla. Keskustelen mielelläni aiheesta, enkä kirjoitustyylistäni huolimatta usko olevani edes absoluuttisen oikeassa. Tämä on kuitenkin parasta kokemukseen perustuvaa ymmärrystä, jota minulla on. Nöyrin mielin siis ymmärtämään maailmaa ja elämää, mutta ei nöyristellä koskaan.



Meidän ratkaisuja, valintoja ja tekemisiä ohjaavat ensisijaisesti meidän uskomuksemme maailmasta, meistä itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Luin hiljattain aikoinaan samalta saarelta lähteneen Miika Nousiaisen (ei sukua tietääkseni) kirjan Metsäjätti, jossa kuvattiin aikas hienosti henkinen vankilapako itsensä vähättelyn, pessimismin ja toivottomuuden sellistä. Jos yksilöä ohjaa perisuomalainen pessimismi, itsensä vähättely ja itsesääli, niin millaisena näet hänen mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla? Jos lähtökohtana on se, että kun vaan joku tavallinen, kuka tahansa edes suunnilleen terve ihminen minut huolisi, niin mikä voi olla lopputulos?
Eräs ystäväni kerran tuumasi, että jos asuu peräkylillä ja pyrkii pääsemään vaikkapa New Yorkiin, niin saattaa päästä vaikka Helsinkiin asti. Mutta jos pyrkii vain Lahteen, niin ei välttämättä pääse paljoa peräkammaria pidemmälle. Eli rautalangasta vääntäen, jos ei oikein aseta tavoitteita tai rajoja, vaan pitää parisuhdetta "hinnalla millä hyvänsä" itseisarvona ja tavoitteena, niin voi pian huomata saaneensa oikean Pyrrhoksen voiton. Monesti huomaamme kuitenkin vasta saatuamme tarpeeksi pahasti kuonoomme, että mun on pakko tehdä jotain elämälläni, kun avioliitto ja kaikki menee päin helvettiä. Sanotaan, että avioero voi olla hyvin kasvattava kokemus, mutta suosittelen muiden virheistä oppimisen mallia...

Siispä:

Koetko sinä ansaitsevasi ensisijaisesti väkivaltaisen alkoholistin, nalkuttavan petturin, kiihkeän rakastajan vai luotettavan vanhemman yhteisille lapsillenne? Ja vaikka mahdollinen kumppani ei sellainen nyt olisikaan, niin miten luulet käyttäytyväsi ja käytökselläsi ohjaavasi kumppaniasi, jos oletat tämän ratkeavan ryyppäämään, lyömään tai pettämään sinua? Kannattaa olla varovainen, mihin uskoo, toivoo tai pelkää, sillä se saattaa hyvinkin toteutua. Jos minulta kysyttäisiin, että mitä minä odotan/toivon kumppaniltani ja mihin vedän rajat parisuhteessa, niin luonnehdintani saattaisi näyttää tältä:

Haluan naisen, joka on tärkeissä asioissa rehellinen, jolla on hyvä itsetunto ja hyvä, on sinut suhteestaan vanhempiinsa ja on hyvä suhde miessukupuoleen yleisellä tasolla. Hänellä on positiiviset odotukset elämältä, hän pitää huolta itsestään fyysisesti, älyllisesti ja emotionaalisesti (ja voi hyvin näillä osa-alueilla). Hän on hyvätahtoinen, sinut seksuaalisuutensa kanssa ja avoin mieleltään. Hän on viehättävä, tietää sen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hän osaa puhua ja vaieta, ja hänellä on muutenkin hyvä tilannetaju. Hän osaa tarpeen mukaan pukeutua niin korkokenkiin, kuin kumisaappaisiinkin. Hän on tasapainoinen sanan mitä moninaisimmissa merkityksissä. Hän on itsenäinen, älykäs, luova heittäytyjä ja voi hyvin.

Nämä asiat eivät luonnollisestikaan ole mitään absoluuttisia odotuksia, vaan katson mieluusti paitsi hyviä asenteita, myös potentiaalia. Ja mitä tulee tuohon naisihanteeseeni, niin voin sanoa olevani hyvin onnekas mies.

Ensimmäinen asia mihin kiinnittäisin huomiota karsivassa rajanvedossa, on pahantahtoisuus. Olkoon vaikka maailman kaunein ja seksikkäimmän näköinen nainen, mutta jos on kirottu pahantahtoisella ja myrkyllisellä mielellä, niin kiitos ei. On eri asia avautua asiasta, jos olen esim. jättänyt kodin siivoamatta lupauksestani huolimatta, kuin erikseen koittaa satuttaa toista mahdollisimman kivuliaasti ja verisesti. Ihmiset saattavat sanoa ja tehdä monenlaisia asioita, mutta on tärkeää kysyä "miksi". Ja kysyä sitä niin monta kertaa, että pääsee asian ytimeen. Jos esimerkiksi kumppanini esittäisi minut alituiseen huonossa valossa ystävieni edessä, koittaen nöyryyttää minua ja saattaa minut ilkeän naurun kohteeksi, niin voisin kysyä hyvin, että suvaitsenko rakkaalta kumppaniltani sellaista käytöstä, joka muistuttaa lähinnä yläasteikäisen koulukiusaajan toimintaa? Ei sellaisella "kumppanilla" tee mitään. Kyllä molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus on oltava lähtökohtana terveelle parisuhteelle, eikä mikään puukonvääntökisa. Paskan kohtelun nieleminen johtaa vain yhä paskempaan kohteluun. Ja se on aivan se ja vitun sama kuinka huono päivä sillä toisella on ollut tai onko sillä turvaton olo tms - pitääkö sitä paskaa töhriä parisuhteeseenkin? Eikö se kannataisi rakentaa ja pitää ennemmin sellaisena, että siitä saa turvallisuuden tunnetta, toivoa ja voimia, eikä vie loppujakin niistä. On myös sanottava, että tämä on osittain myös persoonallisuus- kasvatus- ja tottumuskysymys; jotkut ihmiset eivät pidä huutoriitelyä pahana asiana, lähinnä ilmanraikastimena. Eikä siinä mitään, jos se on molemmille ok, mutta jos siihen liittyy muitakin ihmisiä, kuten lapsia, niin mallijohtamisen nimissä olisi syytä opetella hieman jedi-hermojen käyttöä ja asioiden rauhanomaista ratkaisua. Toisinaan minustakin tuntuu siltä että pitää päästellä höyryjä vaikkapa nyt kauan valmistellun kaupan kaatumisen takia, mutta miksi vaimoni pitäisi joutua siinä tulilinjalle? Sanotaan, että ei haukku haavaa tee, mutta kynä on miekkaa mahtavampi. Muistakaa, että mitä pahaa sanotte rakkaillenne, he saattavat alitajuisesti ottaa sen osaksi itseään, omaa persoonaansa ja alkaa toteutta sitä, kurjistaen omaa ja kaikkien ympärillään olevien elämää. Keskittykää siis ensisijaisesti niihin hyviin asioihin, niin saatte niitä.


Meinasin jo kirjoittaa että huono itsetunto olisi karsiva tekijä, mutta perunpa sanani. Huono itsetuntokaan ei ole mikään järin suuri ongelma kumppanilla, kunhan siihen osaa suhtautua. Huono itsetunto voi ilmetä kyllä erilaisena oikutteluna, jopa todella paskana käytöksenä ja alituisena pelkona kumppanin menettämisestä, vakavana riittämättömyyden tuntona ja toisaalta epäuskona siihen että ansaitsisi hyvän ihmisen rinnalleen. Olenpa kuullut tapauksista, jossa heikon itsetunnon omaava on pettänyt kunnollista pariaan, koska "ei uskonut että heidän suhteensa voisi muutenkaan kestää". Ehkä siinä on jokin juttu, että jos kokee olevansa toista huonompi, niin yrittää vetää toisen mukaansa sille "alemmalle tasolle", sen sijaan että uskoisi voivansa kasvaa itse ihmisenä. Tämä on karu mielipide, joka ei ole harkittu omani, vaan hyvän ystävän näkemys: huonolla itsetunnolla varustettua kumppania täytyy kohdella niin kauan hänen oman uskomuksensa mukaisesti (eli pitäen itseä parempana ihmisenä kuin mitä hän on), kunnes on saavutettu emotionaalinen synkrooni, jonka jälkeen tunnetilaa voi lähteä ohjaamaan terveempään suuntaan.

Tämä oli nyt satunnainen paatospuhe, jonka innoitti Henry Laasasen ATM-fanipojat Ry internetin keskustelupalstojen kommenttiosioista. Toivon että he voisivat nousta sen netissä tapahtuvan syyttelyn ynnä muun yli, että naisten vika kun en saa seksiä jne. Sinänsä, he eivät ole sen parempia kuin rujot pahansisuiset ämmät, jotka valittelevat kun prinssi uljasta ei näy häntä viettelemään. Jos haluaa vietellä ja tulla vietellyksi, täytyy jalostaa itseä sellaiseksi ihmiseksi jolle se on luontevaa, eikä jäädä märisemään kun kuu ja tähdet eivät tipahda taivaalta syliin. Ja kun puhun jalostuksesta, puhun ennenkaikkea henkisestä kehityksestä, en six-packista. Mutta siitäkin huolimatta, jos tällä mummolla on asennetta treenata 72-vuotiaana puistossa, niin eiköhän nuorehkot miehet pysty tutustumaan elämään ja naisiin, jos vaan oikeasti haluavat.

Seuraavassa kirjoituksessa vastaan lukijakysymykseen...

kuvat:
http://blog.tsemtulku.com/wp-content/uploads/2012/02/couple-arguing1.jpg
http://kosmicamusic.com/wp/wp-content/uploads/relationship1.jpg
http://www.daydreamersgarden.net/possibilities.gif

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kuka pelkää Pekka Haavistoa?

Pienen tauon päälle ajattelin kirjoitella meidän, ennenkaikkea heteromiesten, suhtautumisesta homoseksuaaleihin. Seuraa tajunnanvirrasta kirjoitettu pläjäys.

Sattuipa tuossa edellisellä viikolla tapaus, kun vaimoni oli opettamassa sijaisena eräällä koululla täällä Keski-Suomessa, että oppilaat yltyivät keskustelemaan innokkaasti politiikasta. Tämä hirveän hämmingin aiheutti Pekka Haavisto, tai pikemminkin se, että hän on presidenttiehdokkaista ainoa avoimesti homoseksuaalinen ehdokas. Oppilaiden keskinäinen keskustelu kulminoitui huutamiseksi ja opettaja puuttui peliin, että "jos Haavistosta puhuminen aiheuttaa noin paljon kovaäänistä ärsyyntymistä, niin voidaan vaikka tunnin lopuksi puhua siitä, mutta ensin tehdään työt". Poikien vastauksena oli, että EI SE AIHEUTA ÄRSYYNTYMISTÄ, VAAN VIHAA!!!



No, tuossahan nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että nuoret miehet ja yhtä lailla naisetkin meuhkaavat jostain triviaalista asiasta, kuin se olisi maailman suurin juttu. Been there, done that. Mutta suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on sinänsä hauska asia tarkasteltavaksi, koska se viestii mielestäni aika paljon yksilön yleisestä elämänasenteesta. 

Minä olin ennen homofobinen, jopa homovastainen. Uskomukseni homoudesta olivat:
  • Homous on valinta
Uskoin, että "homoilu" on lähinnä vihervasemmistolaisten liberaalihippien keskinäinen muoti-ilmiö, jolla he halusivat olla erilaisia ja kapinoida konservatiivista yhteiskuntaa vastaan. Sellaista hapatusta en militanttina työläismiehenä halunnut ymmärtää. Loogisesti ajattelin, että lesbot on kuitenkin ihan jees, koska ... ne on vaan aika vitun jees.

Katsoinpa tässä noin vuosi sitten jonkun dokumentin, jossa selviteltiin homoseksuaalisuuden syitä. Siinä muistaakseni tuumattiin näin, että mitä useamman lapsen äiti on synnyttänyt, sitä vähemmän testosteronia näillä myöhemmin syntyneillä pojilla on. Ja sitä naisellisempia he ovat miehinä ja tuntevat näinollen vetoa miehiä kohtaan samalla tavalla, kuin naisetkin. Tiedä sitten, pitääkö tämä paikkaansa, mutta henkilökohtaisesti en usko että homous olisi valinta.
  • Homous on luonnonvastaista
Homoseksuaalisuus ei kieltämättä johda jälkeläisten alullepanemiseen, mutta onko turvaseksi yhtään luonnollisempaa tässä suhteessa? Tai vaikka oraaliseksi? Ja jos kyselee miehiltä, että mitä tykkäisi jos joku mukava nainen kerjäisi pylly pystyssä rakkauttasi "Pekka Haaviston ehdokasnumeroon", niin kuinka moni sanoisi, että Vade Retro Succubus! En minä mikään homo ole!

Entäs jos homoseksuaalisuus onkin evoluution mekanismi, jolla säädellään ylikansoittumista?
  • Homous on vastenmielistä
No niin on lipeäkalakin, mutta ei MINUN sitä ole pakko syödä. Jos joku tykkää lipeäkalasta, niin syököön minunkin edestäni. Minä tykkään savulohesta. Ja jotkut ovat kaikkiruokaisia. 
Get over it.

Homoista ja uskonnosta tuskin kenelläkään on mitään uutta sanottavaa, joten en piiskaa kuollutta hevosta.

Ehkä tyypillisesti, asenteeni oli "senkun ovat homoja, kunhan eivät tule sitä minulle tyrkyttämään". Ja tämä sitä taustaa vasten, että ikinä ei yksikään homo ole koittanut iskeä minua. Turha pelko. Niin, mikä niissä homoissa oikeasti pelottaa? Joidenkin mielestä siihen liittyy miehenä raiskatuksi tulemisen pelko, joidenkin mielestä se, että mitäs jos onkin itsekin homo? Onko jotain käsittelemättömiä asioita? Vai onko kyseessä vain heijastus vanhempien mielipiteistä? Tai siitä, että on heitetty ruotsalaiset on homoja-läppää ja nyt olis pilkka kolahtamassa omaan nilkkaan?

Tavallaan ymmärrän kyllä oikein hyvin omista taustoistani lähtien, että miksi noilla yläasteikäisillä pojilla on vallan kauhea homokammo. Tuntematon pelottaa. Eräs poika luokassa oli sanonut, että mitä jos ne linnan juhlissakin sitten käyvät vieraisiin käsiksi? Yhtä hyvin olisi Halosen kohdalla voinut kysyä, että kun sehän on nainen, niin mitä jos se hyökkää niiden kaikkien viattomien miesten kimppuun mulkunkiilto silmissä? Kyllä sitten nolottaisi Suomen kansaa. Ja hei, näyttääkö Haavisto siltä, että se oikeasti hyökkää yhtään kenenkään kimppuun? Olen tässä nyt muutaman vuoden aikana tutustunut Verkkoyhteisö Konnun erittäin laadukkaan (eli hyvin moderoidun) foorumin  kautta erääseen homoseksuaaliin, johon minun oli aluksi hieman hankala suhtautua, mutta jonka kanssa keskustelemalla olen oppinut paljon. Ei minun vanhempani ikinä opettaneet, että homot on hyi pahoja, mutta ehkä ne on juuri olleet ennemminkin pienen pilkan aihe. Mutta jostain ne ennakkoasenteet aina tulee.
Mutta hei, jos miettii heteromiehiä näin yleensäottaen, niin eikö meidän pitäisi olla kiitollisia kaikista  homomiehistä, joita maa päällään kantaa. Mitä enemmän homoja, sitä enemmän naiset joutuvat kilpailemaan hyvistä heteromiehistä. 

Sen myönnän, että naureskelen homoille edelleenkin, kun he osuvat hyvin yksiin jonkun stereotypian kanssa, kuten Pekka Haaviston nenä-äänellä puhuva kampaaja-kumppani, Nexar Antonio Flores. Oppikirjaesimerkki feminiinistä homomiehestä jaksaa naurattaa. Mutta ihan samalla tavalla nauran naisille, jotka alkavat lässyttää koiralle tai vaikka vain koirasta puhuessaan, tai muuten vaan käyttäytyvät jonkun stereotypian mukaisesti. Ja on erittäin tärkeää osata nähdä ne stereotypiat, joita itse toteuttaa ja nauraa röhönaurua niillekin. Kyllä minä ainakin nauran omille touhuille, kuten joku pikkupojaksi sekunnissa taannuttava teräase- ja tekniikkaintoilu. Koska oikesti, ei tää elämä nyt niin helvetin vakavaa ole. Ja vaikka olis rankkoja juttuja välillä, niin ei ne naamaa kurtistelemalla hauskemmaksi muutu. Tässä suhteessa mua ärsyttää ihan yhtäläisesti umpimieliset konservatiivit, kuin vihreiden mielensäpahoittajat.

Naurattaa, koska stereotypia

Haluan nyt osoittaa julkisesti kannatusta Pekka Haavistolle, koska Pekka on hyvä jätkä. Presidenttivalinnat tehdään tunteella siinä missä päätökset yleensäkin, ja sitten niitä perustellaan järkisyillä jälkeenpäin. Mutta jos arvoisa lukija kysyt itseltäsi, että minkä tunteen ohjaamana teet päätöksesi, niin tunnistatko sen? Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tunteita, eikä minua sinänsä kiinnosta, että ketä te muut äänestätte. Mutta toivon puolestanne, että teitä ei ohjaa ensisijaisesti viha tai pelko, kuten noita erään koulun 9-luokkalaisia. Viha sokaisee ja pelko rajoittaa, ja mitä enemmän pelkäät, sitä vähemmän sinulla on valinnan varaa. Sitä vähemmän sinulla on vapautta. Ja sitä heikompi olet. Toivon teidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta, että äänestättepä Saulia tai Pekkaa, niin teette sen jonkin hyvän, rakentavan tunteen johdattamana. 

Osmo Soininvaaralla on asiaa
Kymmenen vuotta sitten en olisi varmaan voinut äänestää Haavistoa, koska olisin liikaa tuijottanut hänen homoseksuaalisuuttaan. Eilen annoin ääneni Pekalle. En ole ihan kaikista asioista samaa mieltä hänen kanssaan, mutta erityisesti ihailen hänen asennettaan, joka on kuin Poliisilain 2§ repäisty: 

"Poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä sovinnollisuutta edistäen"

Ja Haavisto jos kuka toimii sovinnollisuutta edistäen. Kelpo esimerkki kenelle meistä tahansa, kuten presidentin kuuluu olla.

Kuvat:
http://0.tqn.com/d/webtrends/1/0/D/A/-/-/epic-rage-guy.jpg
http://www.stevenhumour.com/wp-content/uploads/2010/06/boys-will-be-boys.jpg
starwars.wikia.com (kuvaa muokattu tekstiä lisäämällä)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kommunikointi naisen kanssa Osa 1

Hyvää päivää mörököllit, aika avata sanaiset arkkunne.

Kuinka usein kuuleekaan, kun joku meistä miehistä päivittelee naisten tyypillistä tapaa kommunikoida. Olipa sitten kyseessä mikä tahansa etenkin parisuhteeseen liittyvä asia, niin homma menee helposti aivan mahdottomaksi. Ei tarvitse kuin vähän suutaan avata, niin ei aikaakaan, kun ei vaan voi käsittää toisen ajattelutapaa.

Otan esimerkin omasta elämästäni:
Olimme puhuneet  vaimon kanssa elämänsuunnitelmistamme melko tarkasti ja luoneet yhteisen vision, jota me molemmat kannatimme ja johon pystyimme sitoutumaan.
No sitten parin kuukauden päästä tuosta, vaimoni alkoi käyttäytyä hieman omituisesti. Kun kysyin, että mikä painaa mieltä, niin hän ilmaisi erilaisin sanakääntein, että on epävarma tulevaisuudesta ja se painaa mieltä kun ei tiedä, mitä tässä tehdään. Eikä ole mitään selkeää mitä odottaa.
Olin ällikällä lyöty. Miten niin ei ole mitään mitä odottaa, tai miten niin on tulevaisuus jotenkin epäselvänä? Vastahan me tehtiin hienot strategiat ja kaikki, että kuinka päästään siihen tavoitetilaan. Mutta sitten muistin, kuinka olin joskus lukenut jostain tästä miesten ja naisten aivojen erosta.

Miehet ovat ongelmanratkaisijoita. Naiset ovat prosessoreita. Joo joo, tiedän että tämä on karkea yleistys - mutta miettikääpä. Vaimoni ainakin olisi halunnut vain, että tulevaisuus-asiaa prosessoidaan. Kenties tämä liittyy naisilla turvallisuuden- ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen, että asioita puidaan jatkuvasti. En tiedä. Mutta itse olen huomannut, että olen ns. projektiluontoisempi noissa prosessoinneissa. Meillä oli minulle aivan selkeä tulevaisuudenkuva, jota kohti olimme astelemassa ja olin täysin tyytyväinen. Ei ollut mitään ongelmaa. Mitä sitä nyt selvää pässinlihaa jauhamaan vaan jauhamisen ilosta, ajattelin. Sanoista tekoihin, ellei tule muutoksia suunnitelmaan. Mutta naiset tuntuvat tarvitsevan tätä ei-mihinkään-johtavaa prosessointia, jota he taitavat tehdä yksinään päässään 24/7. Molemmat erilaisia, molemmat yhtä lailla tarpeellisia malleja. Ei luonto olisi kasvattanut meitä toimimaan näin, ellei se edistäisi lajimme selviytymistä ja menestymistä.

Kenties juuri tästä johtuu se, että naiset ovat keskimäärin innokkaampia ja parempia kommunikoimaan, kuin miehet. Miehet prosessoivat asioita vain ratkaistakseen asioita, jotta niitä ei tarvitsisi prosessoida. Ja kun joku asia on selvitetty, niin sitä ei enää murehdita ja turha siitä on oikeastaan puhuakaan. Näin pikkusen kärjistäen.

Naiset, kun teistä tuntuu että haluatte puhua jostain asiasta, niin varautukaa siihen, että mies ottaa sen helposti niin, että sinulla on joku ongelma, joka hänen pitää ratkaista. Ja jos hän ei ymmärrä, mitä sinä oikeastaan tahdot, niin hän ehkä yrittää kurottaa kuuta taivaalta tehdäkseen asialle jotain. Ja sitten jos tämä "ongelma" toistuu ja toistuu, vaikka hän mielestään jo ratkaisi ongelman, niin häntä ei välttämättä enää kiinnosta vaivata päätään murheillasi. Eli auta miestäsi ymmärtämään, että sinulla ei välttämättä edes ole mitään ongelmaa joka pitää ratkaista, vaan että tahdot vain puhua, koska se luo sinulle jotain tunnetta X, joka on sinulle tärkeää. Ja jos miestäsi ei kiinnosta se, että onko sinulla hyvä, turvallinen ja tulevaisuuteen luottavainen olo, niin hän ei välttämättä ole se Herra Oikea.

Ja miehet, kun kumppaninne alkaa puhua taas asiasta X, niin huomioi, että hän tosiaan saattaa vain haluta puhua ja prosessoida sitä. Hän ikään kuin klikkaa refresh-painiketta, jotta saisi varmuutta, että kaikki on kunnossa. Ja hän myös toisaalta testaa sinua, ehkä sisimmässään peläten, että et tiedäkään mitä olet tekemässä. Hän haluaa myös selvittää sen, että olet riittävän vahva mies turvataksesi hänen ja mahdollisen jälkikasvunsa tulevaisuuden. Hän haluaa vahvistuksen sille, että sinulla on visio omasta/yhteisestä tulevaisuudesta ja tiedät miten saavuttaa sen ja oikeasti kuljet tietäsi sanojesi mittaisena. Silloin hän voi luottaa sinuun ja sitoutua myös visioosi. Jos siis haluat pelata korttisi hyvin, niin ota asia oma-aloitteisesti esille aina silloin tällöin, niin osoitat hänelle näin määrätietoisuutta ja johtajuutta, ikään kuin henkistä tarttumapintaa.

On sinänsä triviaalia, että miksi näin on. Onko kyseessä kivikautinen selviytymis-ominaisuus, vai jäänne viktoriaanisesta roolimallistosta, niin oikeasti - mitä väliä? Miesten ja naisten aivot on vaan viritetty eri tavalla, eikä siinä ole mitään vikaa. Ongelma tulee ainoastaan silloin, kun näitä eroja ei ymmärrä ja kun ei sitten osata kalibroida käytöstä ja kommunikaatiota sellaiseksi, kuin tilanne edellyttää.

Miehet ja naiset vaan on erilaisia, mutta ihan saman arvoisia.


Kuvat:
http://www.pagetutor.com/jokebreak/images/male_brain.gif
http://www.microsquish.com/funstuff/graphics/femalebrain.gif
http://media.riemurasia.net/albumit/m34359/838700045.jpg

lauantai 10. syyskuuta 2011

Sitoutumisesta ja parinvalinnasta

Nyt on vuorossa psykologian vanhemman konstaapelin näkemyksiä seurustelusta. Mikäli tämä kirjoitus aiheuttaa mielipahaa, eroja tai muuta, niin en ota mitään vastuuta. Sen sijaan kaikista onnellisista tapauksista voi tulla kiittämään, että olipa helvetin hyvin kirjoitettu.

Puhuin tänä aamuna rakkaan vaimoni kanssa ihmissuhteista, avioitumisesta, sitoutumisesta ja seurustelusta. Oli erittäin hyvä aamukahvikeskustelu, kun mietimme omaa historiaamme ja sitten kävimme jotain spekulaatioita jonkun lehtijutun pohjalta ja yleisesti ihmissuhteista.

Kuvittele millaisia olette 70-vuotiaina. Jos vaikuttaa hyvältä, niin anna mennä
Minua ehkä hieman ihmetyttää kun puhutaan sitoutumiskammosta. Tuo on sinänsä hyvin lavea termi, mutta tarkoitan sillä tässä tapauksessa esim. arkuutta mennä naimisiin, lisääntyä, ottaa asuntolaina tai muuta sellaista. Toki on jokaisen oma asiansa, millä aikataululla etenee valittunsa kanssa, mutta mielestäni maltti on valttia. Kamala klisee. Mutta otetaanpa pari tapausta, joihin olen törmännyt (ja te jotka kuvittelette, että puhun nyt juuri sinusta, niin en luonnollisestikaan puhu mistään muusta kuin vain ja ainoastaan sinun asioistasi, duh).

1.       Onko parisuhteessa perustavaa laatua olevia ratkaisemattomia kysymyksiä? Jos sinä haluat oman biologisen lapsen ja toinen ei, niin kannattaako sitoutua siinä toivossa, että ”ehkä hän muuttuu”? Se on asia, joka naisten pitää ratkaista melko nopeasti, sillä kello käy. Mies voi vielä valita nuoremman naisen, mutta hedelmällisen ikänsä ohittanutta naista nuori ori tuskin auttaisi. Lohduttaisi korkeintaan. Muistakaa kuitenkin, että kehitys kehittyy ja hedelmällisyys on muutenkin yksilökohtaista. Kun tuntuu siltä, että lapsi on saatava, niin te kyllä tiedätte sen. Silloin mikään mahti maailmassa ei voi estää teitä saamasta sitä, sillä meidät on ohjelmoitu siihen. Ei meitä muuten täällä olisi seitsemää miljardia.

2.       Tai jos toinen on esimerkiksi masentunut, lojuu sängyn pohjalla, eikä edes halua sieltä ylös? Haluatko sitoutua olemaan hänen omaishoitajansa alusta alkaen? Haluatko sellaisen elämän, kun voisit saada erilaisen, ehkä miellyttävämmän elämän jonkun toisen vierellä? Asia on totta kai täysin eri, jos kaveri aktiivisesti haluaa ja yrittää nousta sieltä sängynpohjalta. Voit halutessasi vaihtaa termit ”masentunut” ja ”sänky” johonkin koskettavampaan, kuten alkoholisti ja oksennus tai laiska ja kukkarosi.

3.       Mitkä on sinun motiivisi parisuhteeseen? Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä muodostaa parisuhde tai kriteereitä kumppanillesi? Miten haluaisit, että kumppanisi kohtelee sinua? Millaisen henkilön kanssa sinun olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olla? Millaisia asioita ja tuntemuksia haluat kokea kumppanisi kanssa? Luin hiljattain artikkelin perheväkivallasta, jota suosittelen kaikille. Siinä käsitellään myös tätä sitoutumisasiaa.

David Shade on puhunut mielestäni hyvin järkeenkäyvästi näistä asioista. Hän on itse asiassa kirjoittanut pari kirjaakin aiheesta, joita en ole kylläkään lukenut, koska olen ukkomies ja olen jo valinnut hyvin J. Kävin kesällä hänen seminaarissaan Helsingissä ja hän painotti useaan otteeseen käsitettä ”daddy’s girl”, isin tyttö. Ja jos tätä termiä avaa hieman, niin isin tyttö on saanut etenkin lapsuudessaan isältään ehdotonta rakkautta. Eli ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää, joka ei ole riippuvainen hänen teoistaan, vaan siitä ainoasta syystä, että hän on isänsä ainutkertainen rakas tytär.  Tähän liittyy tottakai myös rajojen asettaminen, mutta minä en puutu tähän kysymykseen nyt tämän enempää, koska tämä ei ole mikään kasvatustieteellinen blogi.  Mutta sama pätee miehiin. On äärimmäisen tärkeää, että miesten suhde äitiinsä on kunnossa ja että he ovat saaneet äidiltään rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää, koska sille pohjalle yksilö rakentaa suhtautumisensa vastakkaiseen sukupuoleen tullessaan sukukypsäksi.

Minun on helppo puhua tästä, koska minulla on hyvät vanhemmat. Mutta vaikka ei olisi yhtä helpolla päässyt kuin minä, niin asialle voi tehdä paljon. Kuuntelin kerran erään naisen tarinan, jolla oli taustallaan mm. lastenhoitajiensa puolesta hyväksikäytetyksi tulemista, hankalat suhteet vanhempiin, toistuvia huonoja miessuhteita ja seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumista työssään ja kaikkea mahdollista paskaa. Hän kuitenkin pääsi niistä yli NLP:n ja hypnoositerapian avulla. Olen kuullut hänen olevan nykyään varsin onnellinen nainen. Tuosta terapiasta täytyy muuten sanoa, että melko huvittavaa että se on Suomessa leimattu sellaiseksi asiaksi, jota pitää häpeillä tai ”viiraa varmaan tosi pahasti päässä, jos joutuu terapiaan”. Terapia on luksusta. Terapia on kuin vaihtaisi öljyt autoon tai siivoaisi tietokoneelle ajan saatossa kertyneet röhnät, jotka hidastavat windowsin käynnistymistä. Ja nuo hypnoosi ja NLP- jutut, joiden avulla työstetään alitajuntaa – ne voivat olla todella tehokkaita. Itse pääsin omista lapsuudenaikaisista peloistani eroon nimenomaan NLP:n ja hypnoosin avulla. Suosittelen vilpittömästi. Jos haluatte vinkkiä hyvästä toiminnanharjoittajasta, niin ottakaa privaatisti yhteys. Eli vaikka ette olisi syntyneet ”onnellisten tähtien alla”, niin hopealusikan voi itsekin laittaa suuhunsa.


Mutta palataanpa alitajunnan syövereistä takaisin sitoutumiseen ja parinvalintaan. Tuohon edellä mainittuun kohta 2:een jatkan jälleen herra Shaden opetuksella: Voit olla joko hyvä terapeutti tai hyvä rakastaja – et molempia. Tässä täytynee väännellä rautalankaa: Terveeseen parisuhteeseen kuuluu se, että autetaan toisia kummankin pyrkimyksissä parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta jos parisuhde alkaa muistuttaa enemmän hoitosuhdetta kuin seksisuhdetta, niin mieti mihin olet sitoutumassa. Onko sellainen henkilö valmis tasapuoliseen parisuhteeseen? Ehkä joskus, mutta punnitse tarkkaan. Jälleen lataan kuin korkeimman totuuden, mutta muistakaa, tämä on vain mielipide: Hyvä parisuhde rakennetaan rakkaudelle, ei tarpeelle. Toisin sanoen ajatukselle ”Tarvitsen sinua, koska rakastan sinua”. Epäterve parisuhdeajatus olisi: ”Rakastan sinua, koska tarvitsen sinua”. Pariutukaa siis itsenäisten, fiksujen ihmisten kanssa, jotka ovat osoittaneet voivansa tulla toimeen omillaan. Ryhtykää äideiksi tai isiksi vain lapsille.


Kohta kolme on haastava. Jos teet mielikuvaharjoituksen, jossa visualisoit elämää täydellisessä maailmassa täydellisen kumppanisi kanssa, niin mitä näet mielessäsi? Mitä te teette yhdessä? Miten hän puhuttelee sinua? Miten sinä puhut hänelle? Miten te kosketatte toisianne? Miltä se tuntuu? Miltä hän tuoksuu painautuessaan sinua vasten? Millaisia tunteita hän herättää sinussa? Millainen sinä olet hänen lähellään? Mikä hänessä saa sinut tuntemaan noita asioita? Ei riitä, että selität tilanteen toimivilla kemioilla. Mistä tiedät, että kemianne toimivat niin hyvin yhteen? Sinusta tuntuu siltä – joo-o, mutta miksi sinusta tuntuu siltä? Millainen se tunne on, kun kemiat toimii? Missä se tuntuu? Ja sitten jos palaat takaisin tähän maailmaan ja astut ulos testikammiosta. –Tässä valkoinen takkisi ja csi-taskulamppu, jolla näkee salaiset tunteet ja haaveet, ole hyvä. Nyt analysoidaan. No ei oikeasti edes analysoida, koska en minä tätä kirjoittaessa kuule sinun ajatuksiasi, kun kaikki muut lukijat puhuu päälle :D

Mutta jos yleistetään, niin yleensä sukupuoleen ja kielellisen ilmaisun kykyyn katsomatta ihmiset haluavat fyysisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti tyydyttävän parisuhteen. Sellaisen, missä heidän on turvallinen olla, missä he voivat toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa ei tylsisty. Tuo joku erityinen osaa laittaa sukat pyörimään jalassasi ja hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat tarpeeksi paljon linjassa omiesi kanssa. Olette sopivan erilaisia ja sopivan samanlaisia, jotta täydennätte toisianne hyvin, kuin yin ja yang.
Mutta jos unohdetaan tuollainen geneerinen haavekuva ja käsitellään asiaa parin tärkeän teeman kautta, niin päästään kysymyksiin, joita suosittelen työstettävän.


1.       Sukupuoliroolit

Jos yllätät itsesi ajattelemasta, että kunpa tuokin käyttäytyisi niin kuin oikea mies/nainen, niin kannattaa pysähtyä ajattelemaan asiaa ihan oikeasti pitkän kaavan mukaan. Varaa peili mukaan. Joillekin nämä kysymykset ovat erittäin yksinkertaisia, suorastaan maailman ilmiselvimpiä asioita. Minä ainakin olen kärsinyt liian kiltin miehen syndroomasta; minua tallattiin ja vietiin kuin pässiä narussa. En minä tätä asiaa muuten kirjoittaisikaan, ellen tietäisi kuinka tärkeää siitä eroon pääseminen on, jotta voi oikeasti tuntea olevansa mies, eikä mikään poikanen. On tiedättekös aika helevetin paljon helpompi hengittää. Tämäkään ei välttämättä kaikille sovi, mutta jos on kiinnostusta, niin voin joskus avata sitä kasvamisen prosessia. Miehet, vain jos te käyttäydytte ja kannatte vastuuta kuin miehet, voivat naiset vapautua olemaan naisia. (lukija x, joka aiot vängätä että mikä nyt sitten on miehekästä ja naisellista ja sukupuolineutraali parisuhde sitä ja tätä, mene itkemään muualle, sillä kommenttiasi ei julkaista. Tämä blogin ei ole tarkoitus miellyttää kaikkia.)

2.       Arvostus

Viittaan tällä aiempiin kirjoituksiini, jossa puhuttiin kunnioituksen edellyttämisestä ja oman tilan ottamisesta. Älä hyväksy mitään epäkunnioittavaa käytöstä ja palkitse ainoastaan hyvä käytös. Jos pyörrät itsenäisen päätöksesi, joka mielestäsi on oikea, sen takia että akka kiukuttelee siitä, tai annat pesää, vaikkei tekisi mieli, kun äijän retale vonkaa kaatokännissä, niin lisää on luvassa. Olet itse keittänyt soppasi, kun suorastaan kannustat ajatukseen: ”Hei, tämähän toimii!”. Tämä on elimellisesti yhteydessä käsitykseesi itsestäsi – kuinka hyvää sinä miellät ansaitsevasi? Jos ylipäätään olet asenteella ”jos mut nyt joku huolisi”, niin sinua ei todennäköisesti huoli kukaan, jonka kanssa kannattaa olla läheisemmissä tekemisissä. Terapiaan, mars mars! ”Ottaisin 300g tota itsearvostusta ja sit puolkiloa tota rohkeutta, kun se on alennuksessa…”

3.       Seksi

Olen saanut moitteita joiltain miehiltä ja naisilta, koska olen julistanut että kaikki seksi ei ole hyvää seksiä. Asetan kuulemma riman liian korkealle, kun sanon, että miesten pitää saada naisensa tulemaan niin kovaa, että korvissa soi. Mutta miehet, tietäkää, että olette olleet KELVOTTOMIA rakastajia joka kerta, kun olette itse tulleet suomatta sitä iloa naisellenne. KELVOTTOMIA!!! Hyi! Hävetkää! Herrasmiehen sääntö on: naiset ensin. En nyt mene mihinkään teknisiin kysymyksiin pidemmälle tällä kertaa, mutta miettikääpä veljet omalle kohdallenne: olisiko se sinusta tyydyttävää seksiä, jos SINÄ et saisi orgasmia vaikka haluaisit? Naisen orgasmi on ehkä kaunein asia maailmassa, eikä niillä ole mitään rajaa. Yhdyntäkeskeisten miesten osalta akti voi päättyä ejakulaatioon, mutta naisilla meno monesti vasta alkaa kun hän saa. (Ei sillä, etteivätkö miehetkin olisi multiorgastisia, jos vain harjoittelevat) Älkää herran tähden säästelkö naisellenne tarjoamissa orgasmeissa. Varsinaiset seksitekniikat ovat kuitenkin niin oma lukunsa, että en tässä ala käymään niitä läpi. Eikä kyse ole lopulta mistään ”purista tästä, sano näin ja väännä nippulaa 3, niin putkiston A1 paine kasvaa kriittiselle tasolle”-tyyppisestä insinöörimeiningistä. Ei! Tärkeintä on hyvä asenne ja oikeat tiedot. Ja naiset kyllä viestii, mitä he haluavat tuntea ja mitä tarvitsevat päästäkseen nautinnon ylimmille portaille. Sinun tehtäväsi on osata kuunnella ja tehdä se todeksi.
Romantiikka on naisille konteksti, jossa seksuaalisuus on sosiaalisesti hyväksyttä. Ole siis romanttinen mies!
Hyvä seksi on kuitenkin erittäin tärkeää parisuhteen kannalta. Se on liimaa, joka pitää teidät yhdessä. Se on oksitosiinia, joka erittyy kosketuksestanne. Ja se on romantiikkaa, joka estää näivettymisen ja saa teidät tuntemaan olevanne elossa. En voi korostaa hyvän seksin merkitystä tarpeeksi. Vaalikaa sitä! Jos et osaa, niin opettele. Jos et tiedä, niin kysy.

Jos tiivistäisin ajatukseni tähän lopulta, niin varokaa sitoutumista toiseen ihmiseen. Tutkikaa häntä, testatkaa häntä ja katsokaa onko hän tosissaan suhteesi. Mutta jos onnistutte löytämään herra tai neiti sopivan, niin älkää antako minkään asian tulla tiellenne. Tehkää kaikkenne, älkääkä antako periksi.

No niin, josko maailma olisi taas hetkeksi parempi paikka…

ps. jos on jotain kysymyksiä, joihin haluaisit minulta pohdintaa, niin kysy!

kuvat:
http://sherrodstory.files.wordpress.com/2011/08/chemistry12.jpg
http://mitsymoto.files.wordpress.com/2010/11/matsumoto_shackles2.jpg
http://2.bp.blogspot.com/_6RI4txBI7CQ/S74UX3vm6lI/AAAAAAAAARo/fnlakx2SrHI/s1600/3185571_thumbnail.jpg
Ja tuo nukkuva nainen on Milo Manaraa mukaillen oma työni

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Seksin puute ei ole tasa-arvo-ongelma

Viime viikolla tulin lukeneeksi Piraattipuolueen ehdokkaan Panu Horsmalahden kirjoituksen siitä, kuinka "Seksin puute on tasa-arvo-ongelma". Kirjoitus herätti minussa myötähäpeää.

Minua häiritsee se, miten hän puhuu seksistä perustarpeena. En kiellä sitä, etteikö seksi olisi perustarve, mutta minulle seksi ei ole kylmäkiskoista lihan survontaa ja laukeamista. "Oikeasta, hyvästä seksistä" on tietysti niin monta näkemystä kuin on ihmisiäkin, mutta kyllä minulle seksin tärkeä osa on emotionaalisen yhteyden vahvistaminen. Ja jos seksiä käytetään prostituution muodossa kulutushyödykkeenä, kuin kevytmaitoa siwan hyllyltä, niin mihin se auttaa? No, eipä tarvitse tunnustaa kavereille olevansa neitsyt. Toisekseen, siitä saa läheisyyden tuottaman oksitosiinin myötä hetkellisesti hyvää mieltä. Saa purkautua. Jos kärsii voimakkaasta huora-madonna-syndroomasta (eli ei näe "hyviä naisia" seksuaalisina), niin huorat saattavat voida tarjota liennytystä tähän vaivaan - eli heidän kanssaan voi sitten toteuttaa itseään seksuaalisesti.

Mutta mitä tämä ratkaisee? Kyse on vain kipulääkkeestä itseaiheutettuun syöpään. Jos ongelma on että ei saa niin paljon seksiä kuin haluaa, niin kannattaa mennä peilin ääreen mietiskelemään hetkeksi. Jos elät miehenä kroonisessa puutostilassa, niin omien uskomusten tutkiskelu voi tehdä ihan hyvää. Esimerkiksi Horsmalahti tuntuu kuuluvan siihen kansanosaan, joka ajattelee että naiset ovat este seksin saamiseen. Ainoa este Horsmiksen kuvailemien miesten seksin saamiseen taitavat olla he itse. Toistan kehoitukseni ajattella asiaa naisten näkökulmasta, kuten kirjoituksessani 'Womanual for Nerds'.

Toivon, että olen tulkinnut Panun jutut väärin, mutta jotenkin niistä huokuu sellainen ajatus, että naiset ovat inhottavia ja katalia, kun eivät anna solkenaan kaikille.

"Joka tahtoo rakkautta mieli täynnä pelkkää vihaa
herää ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylmää lihaa."

-CMX, Lihan Syvyyksiin (Isohaara)

Nimimerkki "vieras nainen" kirjoitti mielestäni aika osuvasti Horsmiksen sivulla:
"Jos kerran teeskentelemällä sitä YT-miestä saa pillua niin mikä on ongelma? Ja jos mies on sitä AT- kastia niin pillun saantiakin helpottaisi jos alentaisi omaa vaatimustasoaan. Usein olen baarissa todennut kuinka kaikin puolin vastenmieliset miehet yrittävät tavoitella kaltaistani laatulihaa ja huorittelevat kun pidän jonkun sortin tasoa yllä. Kun kyse on pelkästä seksuaalisesta tyydytyksestä ei veneentappi huonoilla hampailla, pahalta haisevana ja oksettavana kiihota."

NIMENOMAAN!! Mikä estää ryhtymästä ns. Ylemmän tason mieheksi? Tai edes teeskentelemästä sellaista? Jos tekosyyt karsittuasi vastaukseksi jää "oma saamattomuus", niin on ansainnutkin olla saamatta.
Miksi ei heru? 5 pisteen vihje

Jos naiset olisivat evoluution myötä kasvaneet haluamaan "alemman tason miehiä", niin maailma olisi ihan toisen näköinen. Evoluutio ei vaan suosi sellaisia tyyppejä, jotka jo näyttävät itseään kohtaan välinpitämättömiltä. Kuinka itseään kohtaan välinpitämätön ihminen voisi huolehtia kenestäkään toisesta, jos ei edes itsestään? Tämä on todella karkeaa yleistystä, mutta rauhan aikana todennäköisimmin pärjää vakavaraiset bisnesmiehet ja poikkeusoloissa naiset hakeutuvat 'fyysisempien' miesten pariksi. Eli kulloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa parhaan vakauden ja turvallisuuden naiselle ja tämän jälkikasvulle tuottamaan kykenevä mies on vahvoilla. Naiset on biologisesti viritetty ajattelemaan myös mahdollisen raskauden ja synnytyksen aikaa, jolloin nainen on kaikkein avuttomimmillaan. He tuskin aktiivisesti ajattelevat tätä vaikutinta parinvalinnassa, mutta siellä se kuitenkin on. Ja tämä tarve kamppailee elintilasta seksuaalisen itseilmaisun kanssa.

Vaikka naiset haluaisivat milloin minkäkinlaisen unelmamiehen, niin he ovat valmiita katselemaan pahimpia renttuja ja jopa väkivaltaisia kusipäitä ihmeen pitkään. Vaikea kuvitella, että kyse olisi pelkästään hoivavietistä tai ajatuksesta: "rakkauteni vielä parantaa hänet ehkä joskus". Kuka nainen oikeasti haluaa hoivata aikuista miestä? Ei kukaan!  Moni kyllä ajautuu siihen, mutta kuinka monen tavoitetila se on, että saisi pestä jonkun rentun kalsaripyykkiä ja paapoa tätä kuin avutonta lasta? Jos miettii jo ihan evoluution kannalta, niin eiköhän naiset hae sellaista kumppania, joka tekee heistä itsestään vahvemman, eikä päin vastoin. Ja sellaista kumppania haluaa pitää hyvänä ja tehdä palveluksia hänelle - ei siksi että hän on reppana joka ei pärjäisi ilman, vaan koska hän ansaitsee sen ja häntä on helppo rakastaa.



Näin ollen, jos mies ei herätä minkäänlaista turvallisuuden tunnetta naisessa, niin toiveet ainakaan pitkäaikaisesta parisuhteesta on menetetty. Jos mies ei johdonmukaisesti uskalla olla sitä mitä on, niin naiset kyllä haistaa sen. Naiset tuntuu sulattavan ihan uskomatonta paskaa miehiltä, jos miehet tekevät sen määrätietoisesti ja luontevana osana persoonaansa. Siis vaikka mies juoksisi vieraissa ja haukkuisi naistaan kännissä läskiksi huoraksi, niin kummasti vaan monet naiset on valmiita sietämään sitä. Kai se on vaan siitä "roolin" johdonmukaisuudesta ja häpeilemättömyydestä kiinni. Jos mies on rehellinen pelimies, joka ei anna turhia toiveita uskollisuudesta, niin naiset voivat silti luottaa häneen ja panna menemään! He voivat luottaa hänen nussivan joka ikistä toista naista joka vastaan tulee, mutta se on ok, koska se on ennustettavaa ja he tietävät että näin tulee tapahtumaan. Voisiko sanoa, että nainen haluaa tietää mitä on saamassa, jotta voi rakentaa tulevaisuuttaan osittain tämän varaan. Ja tätä naiset testaavat kaikenlaisilla horjutusyrityksillä, joilla he testaavat hänen uskoaan omaan itseensä ja elämäntehtäväänsä.


Jos sinulla ei ole vielä oma elämäntehtäväsi selvillä, niin mieti tarkkaan mikä se on. Mikä on niin hienoa, että voisit kuolla iloisena sitä tehdessäsi tai sen puolesta kamppaillessasi? Sillä, mitä se on, ei ole juurikaan väliä. Tärkeintä on, että sinulla on suunta ja tehtävä. Oli se sitten vaikka polkupyörien tuunaaminen, maailman pelastaminen tai osakkeilla rikastuminen - ihan sama. Ja kun tiedät mitä haluat tehdä, niin tee se - ole sitä. Jos työpaikkasi ei ole linjassa tämän asian kanssa, niin vaihda työpaikkaa. Jos sinulta puuttuu jotain tärkeitä tietoja ja taitoja tavoitteessasi etenemisessä, niin ala hankkia niitä. Älä häpeile edetä kohti tavoitteitasi. Älä häpeile olla itsesi. Karsi elämästäsi kaikki ne asiat mitkä estävät sinua toteuttamasta elämäntehtävääsi. Kun olet luopunut hapuilusta, niin saatat huomata, että naisten huomio, suosio ja läheisyys oikeastaan löytävät sinut.

Jos olet nörtti, niin ole sitten kunnolla ja ylpeä siitä - todennäköisesti löydät samanhenkistä seuraa

Tämä toimii muutenkin kuin miehenä olemisessa. Mieti juuri olleita eduskuntavaaleja. Kepu on pettänyt maaseudun, vihreät kusi omiin muroihinsa ydinvoimaäänestyksessä, vasemmistolaiset on vähän häpeillen vasemmistolaisia - etteivät vaan tulisi sekoitetuksi tosikko-änkyröihin. Kokoomuslaiset ovat rehellisesti porvareita ja perussuomalaisetkin ovat vetäneet johdonmukaista linjaa. PerSut eivät häpeilleet olla maahanmuuttovastaisia ja ydinvoimamyönteisiä. Heillä ei ole poliittisen tuuliviirin mainetta. Vielä. Jännityksellä seuraan, astuvatko he tähän miinaan. Jos he pettävät linjansa, he saavat huomata, että heidän kansansuosiolle käy kuin epäjohdonmukaisen miehen rakkauselämälle.

Kuvalähteet:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=66667
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=72260
http://www.hilavitkutin.com/wp-content/uploads/2009/09/979_article.jpg
http://www.motifake.com/image/demotivational-poster/1009/laundry-day-women-laundry-50cal-demotivational-poster-1284989974.jpg

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Oletko Panomies vai Elättäjä?


Vaimoni oli eilen Yrittäjänaisten seminaarissa Jyväskylän Laajavuoressa. Yksi esiintyjistä oli Lenita Airisto. Häneltä oli spektaakkelinsa lopuksi kysytty hänen energisyytensä salaisuutta, johon hän oli antanut ilmeisesti tämänsuuntaisen vastauksen:
  • nuku hyvin. Lenita nukkuu 8-10 tuntia yössä
  • tupakka blaa blaa alkoholi blaa blaa
  • valitse mies oikein. Menestyvän naisen pitäisi valita sellainen mies, joka on valmis uhrautumaan naisen uran vuoksi jäämällä itse koti-isäksi. Eihän ne sellaiset miehet välttämättä ole kovin hyviä sängyssä, mutta ainahan voi harrastaa syrjähyppyjä! HÄHÄHÄHHÄHÄH!
Pronssista valettu unelmamies Lenitalle?
Yleisö nauraa, kun Supermummeli päättää esityksensä näihin tunnelmiin. Moni mies alkaa tässä vaiheessa nurisemaan, että sanopa miehenä jotain tuollaista, niin saa koko valtakunnan feministit kimppuunsa - siinä missä naisena noin sanoessaan saa aplodit ja ”eihän-se-ole-kilttiä-mutta-heh-heh-noinhan-se-menee”-hyväksyntää. Okei, onhan se näinkin, mutta mitä vittua auttaa mussuttaa tuollaisesta? On paljon mielenkiintoisempiakin asioita.

Anita Leiristö nimittäin kuvaili rehellisesti ERITTÄIN tyypillisen skenaarion, josta monet parisuhdegurut ovat kirjoittaneet. Avainsanoja ovat lover ja provider, eli suomeksi panomies ja elättäjä. Jos pistää mutkat suoriksi, niin naiset hakevat miehistä jännitystä ja turvallisuutta. Panomiehet ovat jännittäviä, koska he ovat kesyttämättömiä, dominoivia ja heidän kanssaan voi harrastaa eläimellistä seksiä. Kiltit nyhveröt elättäjät ovat hyviä aviomiehiä, koska ovat vakaita ja hyviä isiä, jotka voi pyöritellä pikkurillin ympärille. Juuri tätä kahtiajakoa Bonita Airisto kuvasi.

      Tässä on taustalla naisen perustavaa laatua oleva sisäinen konflikti. Hän toisaalta haluaa itselleen turvallisen elämän, mutta toisaalta haluaa ilmaista itseään seksuaalisesti. Niinpä, kun nainen ryhtyy suhteeseen seksuaalisesti jännittävän miehen kanssa, käynnistyy yksinkertaistetusti seuraava prosessi:
  • Nainen yrittää manipuloida miehen elättäjäksi 
  • Jos mies antaa naisen onnistua tässä, niin nainen menettää seksuaalisen mielenkiintonsa miestä kohtaan


Mennäänpä syvemmälle näihin rooleihin :)

Panomies on (käsitteenä, kärjistettynä karikatyyrina) mies, jonka kanssa nainen voi vapaasti ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Henkilö, josta nainen ei ole millään tapaa riippuvainen ja joka ei tuomitse tätä moraalisesti. Panomies ei asu naisen kanssa yhdessä, eikä ole millään tavalla vastuussa naisen (mahdollisesta) jälkikasvusta. Panomies herättää naisessa suurta seksuaalista kiinnostusta.

Elättäjä on puolestaan (jälleen kerran käsitteenä, kärjistettynä karikatyyrina) mies, joka on ottanut/jakanut vastuun naisesta ja tämän jälkikasvusta taloudellisesti ja emotionaalisesti. Nainen haluaa panomiehen yleensä emotionaalisista ja seksuaalisista syistä. Ja sitten alkaa tuo yllä mainitsemani prosessi. Älykkäät naiset valitsevat miehen elättäjäksi vasta harkittuaan ja analysoituaan tätä huolella. Mutta sitten tulee se ongelma: mitä voimakkaammin mies ottaa puhtaasti elättäjän roolin, sitä vähemmän häneen jää panomiestä. Mitä voimakkaammin/ehdottomammin mies sitoutuu naiseen, sitä vähemmän hänessä on haastetta, sitä vähemmän hän herättää seksuaalista mielenkiintoa. Naisilla on tarve kesyttää meidät, mutta jos he onnistuvat, niin he muuttuvat onnettomiksi. Ja siinä vaiheessa he alkavat etsiä onnea parisuhteensa ulkopuolelta. Joillekin miehille tämä on varmaan "ihan ok", mutta...


Kumpikaan ääripää ei houkuttele ainakaan minua. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, mitä on tässä ja nyt. Tärkeää on tiedostaa se, mitä minä haluaa ja voi olla. Tärkeää on löytää se tasapainon tila, jossa on onnellinen. Tärkeää on se, että ymmärtää parisuhteen olevan prosessi. Kun muuttaa omaa roolia, niin koko parisuhteen dynamiikka muuttuu, eikä toinenkaan voi toimia samalla tavalla, kuin aiemmin. Vaikka olisit kokenut epämiellyttävän inflaation rakkauselämässäsi, niin on täysin mahdollista paikata tilanne.

Jos haluatte, että nainen on kuin kissa, niin antakaa hänelle jotain saalistettavaa. Antakaa hänen ansaita palkintonsa, olipa se sitten sydämesi tai ruumiisi. Älkää kuitenkaan unohtako, että jokaisen puuman sisällä asuu pieni kissimirri, joka haluaa antautua ehdoitta, jos vain löytäisi uroksen, joka ansaitsee sen.



Lähteet:

http://www.scribd.com/doc/28849140/Practical-Female-Psychology-for-the-Practical-Man

Suosittelen tuota kirjaa erittäin lämpimästi!! En ehkä allekirjoita kaikkia siinä esitettyjä asioita tai ihanteita, mutta se auttaa ymmärtämään monia perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Tulen kaivelemaan tuon kirjan helmiä teille jatkossakin.

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBHF5OX1VEhOGLhOJlnfk483YdIumkIv0ofQfkmc2OUKXtmDRUx9e-GVhjXnV6uIesXTACs_DhjupRnHqs4iPgQKsK_891CH5mS5Wq0Zb2fCtHQGGhUwd37C4SHzkzzkc9_ebJBT8Utgo/s1600/nyc-MET.jpg
http://yle.fi/ecepic/archive/00294/lenita_airisto_jyv__294248b.jpg
http://media.picfor.me/00178AE/pair-passion-love-pics-Love-pics-Couple-lovers-sexy-Love-sensual-blackwhite-My-Favorite-Images-ja-romance-dragut-x-amor-my-faves-sexy-couple-sex_large.jpg
http://static.lulu.com/product/file-download/cuckold-tales/1365569/thumbnail/320