Kuka pelkää Pekka Haavistoa?

Pienen tauon päälle ajattelin kirjoitella meidän, ennenkaikkea heteromiesten, suhtautumisesta homoseksuaaleihin. Seuraa tajunnanvirrasta kirjoitettu pläjäys.

Sattuipa tuossa edellisellä viikolla tapaus, kun vaimoni oli opettamassa sijaisena eräällä koululla täällä Keski-Suomessa, että oppilaat yltyivät keskustelemaan innokkaasti politiikasta. Tämä hirveän hämmingin aiheutti Pekka Haavisto, tai pikemminkin se, että hän on presidenttiehdokkaista ainoa avoimesti homoseksuaalinen ehdokas. Oppilaiden keskinäinen keskustelu kulminoitui huutamiseksi ja opettaja puuttui peliin, että "jos Haavistosta puhuminen aiheuttaa noin paljon kovaäänistä ärsyyntymistä, niin voidaan vaikka tunnin lopuksi puhua siitä, mutta ensin tehdään työt". Poikien vastauksena oli, että EI SE AIHEUTA ÄRSYYNTYMISTÄ, VAAN VIHAA!!!

No, tuossahan nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että nuoret miehet ja yhtä lailla naisetkin meuhkaavat jostain triviaalista asiasta, kuin se olisi maailman suurin juttu. Been there, done that. Mutta suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on sinänsä hauska asia tarkasteltavaksi, koska se viestii mielestäni aika paljon yksilön yleisestä elämänasenteesta. 

Minä olin ennen homofobinen, jopa homovastainen. Uskomukseni homoudesta olivat:

• Homous on valinta

Uskoin, että "homoilu" on lähinnä vihervasemmistolaisten liberaalihippien keskinäinen muoti-ilmiö, jolla he halusivat olla erilaisia ja kapinoida konservatiivista yhteiskuntaa vastaan. Sellaista hapatusta en militanttina työläismiehenä halunnut ymmärtää. Loogisesti ajattelin, että lesbot on kuitenkin ihan jees, koska ... ne on vaan aika vitun jees.

Katsoinpa tässä noin vuosi sitten jonkun dokumentin, jossa selviteltiin homoseksuaalisuuden syitä. Siinä muistaakseni tuumattiin näin, että mitä useamman lapsen äiti on synnyttänyt, sitä vähemmän testosteronia näillä myöhemmin syntyneillä pojilla on. Ja sitä naisellisempia he ovat miehinä ja tuntevat näinollen vetoa miehiä kohtaan samalla tavalla, kuin naisetkin. Tiedä sitten, pitääkö tämä paikkaansa, mutta henkilökohtaisesti en usko että homous olisi valinta.

• Homous on luonnonvastaista

Homoseksuaalisuus ei kieltämättä johda jälkeläisten alullepanemiseen, mutta onko turvaseksi yhtään luonnollisempaa tässä suhteessa? Tai vaikka oraaliseksi? Ja jos kyselee miehiltä, että mitä tykkäisi jos joku mukava nainen kerjäisi pylly pystyssä rakkauttasi "Pekka Haaviston ehdokasnumeroon", niin kuinka moni sanoisi, että Vade Retro Succubus! En minä mikään homo ole!

Entäs jos homoseksuaalisuus onkin evoluution mekanismi, jolla säädellään ylikansoittumista?

• Homous on vastenmielistä

No niin on lipeäkalakin, mutta ei MINUN sitä ole pakko syödä. Jos joku tykkää lipeäkalasta, niin syököön minunkin edestäni. Minä tykkään savulohesta. Ja jotkut ovat kaikkiruokaisia. 

Get over it.

Homoista ja uskonnosta tuskin kenelläkään on mitään uutta sanottavaa, joten en piiskaa kuollutta hevosta.

Ehkä tyypillisesti, asenteeni oli "senkun ovat homoja, kunhan eivät tule sitä minulle tyrkyttämään". Ja tämä sitä taustaa vasten, että ikinä ei yksikään homo ole koittanut iskeä minua. Turha pelko. Niin, mikä niissä homoissa oikeasti pelottaa? Joidenkin mielestä siihen liittyy miehenä raiskatuksi tulemisen pelko, joidenkin mielestä se, että mitäs jos onkin itsekin homo? Onko jotain käsittelemättömiä asioita? Vai onko kyseessä vain heijastus vanhempien mielipiteistä? Tai siitä, että on heitetty ruotsalaiset on homoja-läppää ja nyt olis pilkka kolahtamassa omaan nilkkaan?

Tavallaan ymmärrän kyllä oikein hyvin omista taustoistani lähtien, että miksi noilla yläasteikäisillä pojilla on vallan kauhea homokammo. Tuntematon pelottaa. Eräs poika luokassa oli sanonut, että mitä jos ne linnan juhlissakin sitten käyvät vieraisiin käsiksi? Yhtä hyvin olisi Halosen kohdalla voinut kysyä, että kun sehän on nainen, niin mitä jos se hyökkää niiden kaikkien viattomien miesten kimppuun mulkunkiilto silmissä? Kyllä sitten nolottaisi Suomen kansaa. Ja hei, näyttääkö Haavisto siltä, että se oikeasti hyökkää yhtään kenenkään kimppuun? Olen tässä nyt muutaman vuoden aikana tutustunut Verkkoyhteisö Konnun erittäin laadukkaan (eli hyvin moderoidun) foorumin  kautta erääseen homoseksuaaliin, johon minun oli aluksi hieman hankala suhtautua, mutta jonka kanssa keskustelemalla olen oppinut paljon. Ei minun vanhempani ikinä opettaneet, että homot on hyi pahoja, mutta ehkä ne on juuri olleet ennemminkin pienen pilkan aihe. Mutta jostain ne ennakkoasenteet aina tulee.
Mutta hei, jos miettii heteromiehiä näin yleensäottaen, niin eikö meidän pitäisi olla kiitollisia kaikista  homomiehistä, joita maa päällään kantaa. Mitä enemmän homoja, sitä enemmän naiset joutuvat kilpailemaan hyvistä heteromiehistä. 

Sen myönnän, että naureskelen homoille edelleenkin, kun he osuvat hyvin yksiin jonkun stereotypian kanssa, kuten Pekka Haaviston nenä-äänellä puhuva kampaaja-kumppani, Nexar Antonio Flores. Oppikirjaesimerkki feminiinistä homomiehestä jaksaa naurattaa. Mutta ihan samalla tavalla nauran naisille, jotka alkavat lässyttää koiralle tai vaikka vain koirasta puhuessaan, tai muuten vaan käyttäytyvät jonkun stereotypian mukaisesti. Ja on erittäin tärkeää osata nähdä ne stereotypiat, joita itse toteuttaa ja nauraa röhönaurua niillekin. Kyllä minä ainakin nauran omille touhuille, kuten joku pikkupojaksi sekunnissa taannuttava teräase- ja tekniikkaintoilu. Koska oikesti, ei tää elämä nyt niin helvetin vakavaa ole. Ja vaikka olis rankkoja juttuja välillä, niin ei ne naamaa kurtistelemalla hauskemmaksi muutu. Tässä suhteessa mua ärsyttää ihan yhtäläisesti umpimieliset konservatiivit, kuin vihreiden mielensäpahoittajat.

Naurattaa, koska stereotypia

Haluan nyt osoittaa julkisesti kannatusta Pekka Haavistolle, koska Pekka on hyvä jätkä. Presidenttivalinnat tehdään tunteella siinä missä päätökset yleensäkin, ja sitten niitä perustellaan järkisyillä jälkeenpäin. Mutta jos arvoisa lukija kysyt itseltäsi, että minkä tunteen ohjaamana teet päätöksesi, niin tunnistatko sen? Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tunteita, eikä minua sinänsä kiinnosta, että ketä te muut äänestätte. Mutta toivon puolestanne, että teitä ei ohjaa ensisijaisesti viha tai pelko, kuten noita erään koulun 9-luokkalaisia. Viha sokaisee ja pelko rajoittaa, ja mitä enemmän pelkäät, sitä vähemmän sinulla on valinnan varaa. Sitä vähemmän sinulla on vapautta. Ja sitä heikompi olet. Toivon teidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta, että äänestättepä Saulia tai Pekkaa, niin teette sen jonkin hyvän, rakentavan tunteen johdattamana. 

Osmo Soininvaaralla on asiaa

Kymmenen vuotta sitten en olisi varmaan voinut äänestää Haavistoa, koska olisin liikaa tuijottanut hänen homoseksuaalisuuttaan. Eilen annoin ääneni Pekalle. En ole ihan kaikista asioista samaa mieltä hänen kanssaan, mutta erityisesti ihailen hänen asennettaan, joka on kuin Poliisilain 2§ repäisty: 

"Poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä sovinnollisuutta edistäen"

Ja Haavisto jos kuka toimii sovinnollisuutta edistäen. Kelpo esimerkki kenelle meistä tahansa, kuten presidentin kuuluu olla.

Kuvat:

http://0.tqn.com/d/webtrends/1/0/D/A/-/-/epic-rage-guy.jpg

http://www.stevenhumour.com/wp-content/uploads/2010/06/boys-will-be-boys.jpg

starwars.wikia.com (kuvaa muokattu tekstiä lisäämällä)