perjantai 8. huhtikuuta 2011

Seksuaalinen turhautuminen

7. huhtikuuta oli uutisissa sairasta paskaa: Vanhoillislestadiolaiset: Liikkeen piirissä jopa sata lasten hyväksikäyttäjää.
Ja enemmän scheissea, kun Bangladeshissa 14-vuotias tyttö oli tullut raiskatuksi ja tämän jälkeen syytetyksi sharia-oikeudenkäynnissä aviorikoksesta, josta seurasi 101 ruoskaniskua, joihin tyttö kuoli.


Niinpä ajattelin kirjoittaa hieman aiheesta.

Mitä (hyvä) seksi tarkoittaa minulle?

Seksi on kaunista. Seksi on rakkautta. Seksi on molemminpuolista antamista. Seksi on hyväntahtoisuuden ruumiinkieltä. Seksi on leikittelyä. Seksi on kommunikointia. Seksi on vaistojen varaan asettautumista. Seksi on aikuisten välinen asia. Seksi on keskustelua eläimellisen puolemme kanssa. Seksi on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Seksi on kiusoittelua. Seksi on omistautumista toiselle. Seksi on apinanraivolla panemista. Seksi on laiskaa rakastelua sunnuntaiaamuna. Seksi on pikapano taloyhtiön pyykkituvan pesukonetta vasten. Seksi on luonnollista ja tärkeä osa parisuhdetta. Seksi on hehkua poskillamme ja kiiltoa silmissämme. Seksi on turvallista. Seksi on sukupuolipolarisoitunutta*. Seksi on arvostamista. Seksi on molemminpuolisesti nautinnollista ja tyydyttävää.

No sitten, kun sitä seksiä ei saa, tai sitä ei saa saada, niin turhauttaa. Aseksuaalit,  haluttomat ja kyvyttömät ovat oma lukunsa, johon en puutu.

Kun googlaa "seksuaalinen turhautuminen", niin saa kaikkea Pariisin musliminuorten mellakoinnista keskusteluun heteronaisille suunnatusta pornosta ja kysymyksiin: "kuinka kauan olet valmis kestämään seksitöntä parisuhdetta?"
En ota kantaa siihen, että minkä takia ranskassa poltetaan autoja, mutta otanpa ensin hampaisiini uskonnon. Aloitettakoon tutusta ja "turvallisesta" kristinuskosta.

Kristinuskon perusoppina seksistä on vapaasti tulkittuna: "Ainoa oikea tapa harrastaa seksiä on miehen ja naisen välinen, lapsen hankkimiseen tähtäävä aviollinen seksi". Muissa tapauksissa seksi on kauhistus. Myönnän, että tuo on tiukan linjan kristittyjen mielipide, eikä varmasti edusta valtaosaa - eteenkään käytännön tasolla. Tärkeä kysymys mielestäni on, että kuka tästä hyötyy? Kenen etu on, että ihmiset eivät saisi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapaasti silloin, kun se on aikuisten ihmisten vapaan tahdon mukaista? Onko kyseessä välillinen ja normatiivinen vallankäyttö, jolla pystytään pitämään ihmiset paremmin kurissa? Miksi etenkin naisen seksuaalisuus on edelleen niin voimakas tabu? Se on siltä kannalta ymmärrettävää, että naisen on mahdollista tulla raskaaksi ja siihen liittyy paljon velvollisuuksia, vastuuta, jopa uhkia. Mutta onko kieltäminen ja häveliäisyyden vaaliminen kehdosta hautaan oikeasti kestävä ratkaisu? Eikö ole parempia teitä suojella naisia ei-toivotuilta raskauksilta? Jos terve ihminen alkaa kieltää tervettä seksuaalista haluaan minkä tahansa uskonnon tai moralismin perusteella, niin ollaan mielestäni astuttu terveyden ulkopuolelle.

Viesti on siis: Seksi on pahaa. Seksi on syntiä. Seksi on likaista. Sinä olet paha, syntinen ja likainen, ja joudut helvettiin, ellet kuuraa itseäsi Jeesus-saippualla Päivi Räsäsen kanssa. Kyllä minuakin alkaisi turhauttaa, jos eläisin tuollaisessa uskomusjärjestelmässä. Olen kuitenkin ateisti.

Ihan samalla tavalla, kuin ihmiselle on pahaksi riutua nälässä, myös seksuaalisuuden kieltäminen on pahaksi. Me olemme kuitenkin ihmisiä, kaikkine hienouksinemme ja heikkouksinemme. Ja jos emme ole valmiita myöntämään omia lihallisia mielihalujamme, vaan taistelemme niitä vastaan hampaat irvessä, taistelemme vain hävitäksemme. Taistelemme omaa luontoamme vastaan tuolloin. Toisaalta on totta, että nyky-yhteiskunta on yliseksualisoitunut, koska seksillä yritetään myydä kaikkea mahdollista ja kapitalismi hengittää liikevaihdosta. Joillekin tämä saattaa aiheuttaa vastareaktion, enkä ihmettele sitä lainkaan. Ymmärrän itseasiassa erittäin hyvin tuota vastareaktiota, sillä itsekin 16-vuotiaana turhauduin hedonismin myllytykseen ja päätin etten harrastaisi esiaviollista seksiä. Halusin saada elämänsisältöni henkisemmistä asioista, mutta kuten siellä naureskellessasi arvasitkin, selibaattini päättyi siihen, että harrastin seksiä.

Minun selibaattini kesti reilusti alle vuoden. Entäs sitten kun se jatkuu ja jatkuu ja hormonitoiminta on eri mieltä? Miksi katolilaisten pappien ja lestadiolaisten saarnamiesten himot ottavat pedofilian muodon? Tekeekö tilaisuus varkaan? Onko lapsen luottamus, viattomuus ja turpansa kiinnipitämisen yhdistelmä se korsi, joka katkaisee kamelin pidättäytymisen. Asuuko meissä kaikissa hirviö, joka tulisi esiin kun ihmisparkaa rääkkää tarpeeksi oikeissa olosuhteissa. Vai onko kyse vain sairaasta yksilöstä? Luonnonoikusta? Kuvottamimman muodon se saa, kun se institutionalisoidaan, sitä aletaan selittää ja oikeuttaa tähän tyyliin:


Niin, synti voittaa.

Ei kristinusko houkuttele, vai?
Onneksi on muitakin uskontoja.

En ole mikään kaukoidän uskontojen asiantuntija, mutta se vähä mitä olen perehtynyt sikäläisiin uskomuksiin, on tehnyt minuun vaikutuksen. Taolaisuuden kulta-ajalla näkemykset ihanteellisesta seksistä vastaavat monilta osin omiani. Taolaisilla on muuten perinteinen tekniikka, jolla mies pystyy saavuttamaan multiorgastisuuden. Siinä hengityksen ja lantiopohjalihasten hallinnalla pystytään estämään siemensyöksy. Taolaiset kuvaavatkin tätä kuivaa orgasmia "selkärankaa pitkin tulemiseksi". Siemensyöksyn estäminen on siksi oleellista, että sillä ilmeisesti estetään eturauhasessa erittyvän ja siemensyöksyn aikana penikseen kulkeutuvan prolaktiinin veltostuttava vaikutus. Siitäkin löytyy juttua tuon ylläolevan linkin takaa. Asiaa on sivunnut myös David Deida, jonka kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille miehille. Mitä muutamiin muihin idän uskontoihin tulee, niin konfutselaiset tuntuu vihaavan seksiä, mutta sitten taas buddhalaiset, riippuen kylläkin suuntauksesta, tuntuvat olevan ihan suvaitsevaista jengiä. Jopa Dalai-Lama tuumasi homoseksuaalisuudesta: "If someone comes to me and asks whether homosexuality is okay or not, I will ask 'What is your companion's opinion?' If you both agree, then I think I would say 'if two males or two females voluntarily agree to have mutual satisfaction without further implication of harming others, then it is okay" (OUT Magazine February/March 1994)
Seksi tuntuu olevan paljon luonnollisempi asia itäaasialaisille kuin mitä monille eurooppalaisille.


Vaan entäpä jos jättää kaikenlaiset metafysiikat sikseen ja keskittyy vain itse asiaan. Jos kaikki käyttäytyisivät seksuaalisesti täysin vapautuneesti, niin perhekeskeinen yhteiskunta todennäköisesti romahtaisi sellaisena kuin me sen käsitämme. On hyvä, että meillä on pidäkkeitä, jotka helpottavat elämäämme. Mutta niille, jotka kieltävät oman itsensä vastoin omaa etuaan, Korkein Seksuaalituomioistuin tuomitsee panemista, suuseksiä, roolileikkejä, kukkia ja sidontaa, yhdessä masturboimista, tuhmien puhumista, pikapanoja tai ihan mitä tahansa, mistä oikeasti tykkäisitte.
Vaalikaa seksuaalisuuttanne, se on elämää ja parisuhdetta ylläpitävä voimavara. Oikeastaan kaikki tämä lätinä kahden ekan uutislinkin ja allaolevan videon välillä oltaisiin voitu jättää väliin, sillä Macy Gray tiivistää kaiken oleellisen.

You gotta express what is taboo in you, and share your freaks with the rest of us, 'cos it's a beautiful thing!



Kuvalähteet
http://freepathways.files.wordpress.com/2010/05/rippisalaisuus-rannan-kuva.jpg
http://www.bokiwallpapers.com/wp-content/uploads/2010/11/Yin-Yang.jpg

*) Sukupuolipolarisoituneella tarkoitan feminiinistä ja maskuliinista, eli yin-yang vastakkainasettelua. Tämä ei välttämättä liity siihen, onko uros- vai naarasliittimet housussa, vaan se on kokonaisvaltaisempi asia. Joissain piireissä sitä kuvataan myös nimikkeillä 'sub' ja 'dom', eli alistuja ja alistaja.

2 kommenttia:

  1. Seksuaalisuus on Jumalan luoma asia, ja Raamattu kehottaa useissa kohdissa pareja harrastamaan seksiä. Se alkaa heti Raamatun alkulehdiltä, jossa kuvaillaan pitkälti koko seksuaalisuutta, ei pelkästään "lisääntykää ja täyttäkää Maa". Se huipentuu Laulujen Laulun runollisiin kuvaelmiin naisen ja miehen yhtymisestä. Raamatun keskivälillä Sananlaskujen kirjassa kehotetaan nuorta miestä välttämään porttoa mutta samalla kertakaikkisesti hurmautumaan oman vaimonsa rinnoista (herprealaiselle alkukielelle uskollisempi käännös lienisi tosin "tisseistä"), joten seksi liittyy myös elämänviisauksiin. Evankeliumeissa Jeesus muistuttaa meitä toisaalta avioliiton tärkeydestä, mutta myös siitä, että seksuaaliset synnit ja jopa pettämisetkin kuuluvat anteeksiannon piiriin - olkoonkin ettei niitä tulisi vastedes tehdä.

    Loppupuolella Paavali vielä muistuttaa aviopareja, ettei parien tulisi pidättäytyä yhteiselostaan muuta kuin yhteisestä sopimuksesta, kun halutaan keskittyä rukoukseen väliaikaisesti (mukaanlukien seksi).

    Tulkintasi oli kyllä niin raflaavasti vapaa, että se meni hivenen epäasialliseksi. Kysymyksesi, kuka siitä hyötyy, että ihmisten ei tulisi (kyllä he saavat, Jumala on antanut vapaan tahdon) käyttää himojaan varomattomasti (kuten ei esim ahneuttaan toisilta ottamiseen tai huijaten toisia luulemaan etteivät anna omastaan kun itseasiassa antavat), se on jokaisen etujen mukaista. Monestihan puhtaalla halulla ja himolla, terveellä itsekkyydellä ja itsekkyydellä, antamisella ja nöyristelyllä on hiuksenhieno raja.

    Kannattaa muistaa sekin, että kukaan ihminen ei Raamatun mukaan voi edustaa uskoa Jumalaan. Raamattu on rehellinen: se tunnustaa Jumalan ihmisten silmissä "suurimpienkin" palvelijoiden rikkeet (Saul ja Daavid tulevat ekana mieleen). Se on totta, että seksi kuuluu miehen ja naisen välille avioliitossa kristinuskon mukaan, mutta mitään likaista tai syntistä siinä ei ole.

    Kyllä ihminen on syntinen, mutta syyllisyyden tunnossa rypemistä Raamattu ei kannata, ja syntiasia on jo ratkaistu siten, että ihmisen epätäydellisyys ja virheet eivät haittaa.

    Kuten sanoit: Seksi kuuluu rakkauteen. Ehkä ajatus siitä, että rakkaus toteutuu Luojan mielestä vain avioliitossa on sinulle liian ahdas, mutta missään nimessä kristinusko ei pidä seksiä likaisena. Seksihän on niin syvään juurtunut asia meissä, että ei ihme, että sille on asetettu tiukat suojarajat. Siitä voisi keskustella kauankin, miksi juuri avioliitto on kaunein rakkauden muoto. Mutta uskon sinun itsekin ymmärtävän ajatuksen, koska seksikin sinulle on kaunista. Syntiä kyläkin Raamattu pitää likaisena mutta siihen pesupuoleen ei kyllä Räsänen kuulu vaan hänellä on ihan ne omat syntinsä pestävinä päivittäin.

    Tämä teksti tulee helluntailaisen näppäimistöltä. En loukkaantunut tai yllättynyt missään nimessä kannastasi. Suurin osa ihmisistä varmaan ajattelee noin. Kyllähän se totta on, että moni seksuaalisesti turhautunut tai vapaa saarnamies varmasti esittää varsin kärkkäästi (kuten sinäkin) omia mielipiteitään oikeasta tavasta harrastaa seksiä. Totuus on että jokainen tekee seksin alueella syntiä eikä Raamattu missään sano että "jos tuo saarnamieskin on täydellinen niin sinunkin pitää olla täydellinen ja jos ei ole, niin älkää uskoko". Mutta hyvänä pointtina toit esiin nuo kaksi seurakuntaa - niissä tosiaan on jotain pielessä. Toisaalta katolisuudessa on papeille ehdoton ei ja toisaalta lestadiolaisuudessa varmasti vaimojen haluttomuutta aiheuttaa vaatimus lasten tekemisestä. Kummatkin ääripäitä.

    On paljon ihmekäsityksiä ja itsekään en ymmärrä katolisten pappien selibaattia, koska Raamattu nimenomaan käskee seurakunnan johtajien olla "yhden vaimon miehiä" eikä selibaatissa. Mutta siinä varmaan otetaan esimerkkiä Paavalin naimattomuudesta ja on viety vähän yli. Kuitenkin Paavali itse sanoo "haureuden välttämiseksi olkoon kullakin oma vaimonsa" ... niimpä... ehkä pedofiilipapit eivät lukeneet tuota kohtaa ja he turhautuvat.

    Tästä asiasta voisi kyllä puhua vaikka blogillisen.

    VastaaPoista
  2. Loistava kommentti, Teräskäsi! Olen monista asioista samaa mieltä kanssasi.

    Mistähän aloittaisin tämän vyyhden purkamisen? Ehkä siitä, että valoitan hieman vielä niitä lähtökohtia, joista itse kirjoitan.

    Vaikka olen itse ateisti, niin kannatan uskonnollisuutta, jos sitä harjoittava yksilö saa siitä elämäänsä jotain sellaista positiivista sisältöä, jota ei muuten muualta saisi. En kuitenkaan pidä uskonnoista järjestäytyneinä instituutioina, koska niissä tulee mukaan metafyysiikalla(lue:jumalan tahdolla) perusteltu vallankäyttö, joka ottaa monesti syyllistämisen, kuolemalla tai kurjuudella pelottelun muodon. Ja tämä perustuu puolestaan jonkun liikkeen johdon enemmän tai vähemmän omia tarkoitusperiä tukevaan tulkintaan "jumalan tahdosta". Kuten vaikkapa em. katolilaisuudessa. Tästäkin voisi vaikka perustaa oman bloginsa, mutta se ei ole tämä blogi – niin kiinnostava kuin aihe sinällään onkin. Tästäpä tulikin mieleeni, että olisipa hauskaa saada tätä kaikkea kommentoimaan eräät tuttavani teologian laitokselta…

    Nykyäänhän on mukavaa ja helppoa, kun saa itse valita, että kuuluuko johonkin kirkkoon tai ei. Aina, tai kaikissa maissa näin ei kuitenkaan ole ollut. Uskonnonvapaus on kuitenkin verrattain uusi juttu, sehän säädettiin lähelle nykymuotoaan vasta 1923. Ihmisillä todellakin on vapaa tahto, mutta sen toteuttamista tuskin mikään muu on rajoittanut niin paljon kuin uskonnot.

    On täysin totta ja hienoa, että raamatussa juhlistetaan seksuaalisuutta, kuten toit esille. Mutta muun muassa se, että sitä ei saisi toteuttaa kuin avioliiton kontekstissa, on minusta huono rajoite. Itse olen ollut kumppanini kanssa 2002 vuodesta lähtien ja menimme naimisiin vasta 2009. Minulle avioliitto ei ole pyhä. Se on instituutio, sormus sormessa ja kiva perinne siirtymärituaaleineen. Paljon tärkeämpää ja "pyhää" on keskinäinen rakkaus (fyysinen, älyllinen ja emotionaalinen yhteys), luottamus ja usko yhteiseen tulevaisuuteen. Se puolestaan manifestoituu sellaisilla asioilla, jotka eivät ole ostettavissa tai ulkoa pakotettavissa. Olen yhtä ukkomies kuin vuonna 2003.

    Raamatun opit vaikkapa nyt porttolan ilojen välttämisestä ovat hyviä, mutta näkökulmastani typerästi perusteltuja. Tässä tulee kyllä vahvasti esiin sitten tämä uskovaisten ja uskomattomien ero: toiset haluaa olla osa jotain suurta suunnitelmaa, toiset hyväksyy maailman kaoottisuuden ja pyrkii selittämään sitä järjellä. Synti on toki kätevä yleisnimike, mutta miksi ei ennemmin kysyttäisi, että miksi ylipäätään maksaa seksistä? Miksi riskeerata sukupuolitautien, ei-toivotun raskauden tai fiilisten takia? Lyhyissä suhteissa ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta osapuolten täytyy olla todella sujut itsensä ja elämäntapansa kanssa. Jos panettaa niin paljon että edes harkitset porttolaa, niin mikset joko opettele paremmaksi viettelijäksi tai masturboi? (jälleen yksi asia, minkä paheellisuutta tai syntisyyttä en vaan voi ymmärtää - Mikä on turvallisempi tapa tutustua omaan ruumiiseensa?) Jos kirkossa opetettaisiin synninvälttämisen sijaan hurmaamista ja viettelyä pitkäaikaisen parisuhteen muodostamiseksi, niin joku saattaisi jopa olla kiinnostunut liittymään siihen.
    Hitto, jos joka sunnuntai järjestettäisiin messu, missä skipattais kaikki hihhulointi & jumala-bullshitti välistä ja käsiteltäisiin vain asiallisia juttuja, jotka vaikuttavat oikeasti ihmisten elämään, parisuhteeseen, hyvinvointiin, työelämässä pärjäämiseen ja onnellisuuteen, niin liittyisin siihen pidempää miettimättä. Ehkä perustankin oman uskonnon ( vai olisiko näin ateistisesta vinkkelistä ”tiedosto” parempi sana? :D ), jossa kaikki uskoo itseensä ja auttaa kaikkia tekemään itsensä ja toisensa onnellisiksi, täysipainoisiksi ihmisiksi ilman pilvenreunalta varjostavaa stalkkeria :D

    VastaaPoista