Alfa-aktivisti vastaa lukijakirjeeseen

Hyvä Alfa-Aktivisti

Olen suurinpiirtein ikäisesi mies eräästä eteläisen Suomen suuresta kaupungista. En ole elättäjämies enkä panomieskään, vaan loismies. Vielä muutama vuotta sitten tavoitteenani oli jalostua lopulta elättäjämieheksi sitkeästi itseäni kehittäen: opiskelin toista tutkintoa, kävin lenkillä, liityin urheiluseuraankin. Uskoin löytäneeni itselleni sopivan alan ja tein työtä sen saavuttamiseksi. Sitten sekosin ja päädyin yhteiskunnan turvaverkkoon. Ja kyseinen verkko onkin mukava riippumatto, jossa olen köllötellyt jo useamman vuoden.

Esimerkillisenä loisena olen onnistunut kiinnittymään isäntäruumiiseen eli yhteiskuntaan ja imen siitä itseeni verta koko ajan paisuen. Painoa onkin tullut parikymmentä kiloa lisää lihasmassan sen kuin vähetessä ja kunnon heikentyessä. Kunnon loinen ei kuitenkaan ajattele pelkästään itseään, vaan myös tulevaisuutta ja jälkipolvia. Jo isoisälläni oli tapana sanoa ”Ylös ja varkaisiin, Luoja ei laiskoja elätä!” ja lisääntyminen alkaa olla nyt taloudellisen turvallisuuden saavutettuani prioriteettilistalla varsin korkealla. Olenkin iskenyt silmäni itseäni vuosikymmenen nuorempaan hedelmälliseltä vaikuttavaan naisihmiseen, jonka haluaisin saattaa jälkikasvuani kantamaan.

Kysymykseni kuuluukin, mitä strategiaa minun olisi hyödynnettävä päästäkseni vetelemään paljaalla kyseistä tytönhupakkoa ja estämään mahdollisen raskauden keskeyttäminen? Olen itse ajatellut jonkinlaista käenpoika-strategiaa, jossa keskeisellä sijalla olisi yksilöllisten psykologisten porsaanreikien löytäminen ja hyväksikäyttö. Uskoisin tehtävän olevan suhteellinen pitkäkestoinen, sillä minun täytyy edetä varovasti ja pitää todelliset tavoitteeni pimennossa, koska korttieni paljastuminen johtaa väistämättä ainoaan oikeaan johtopäätökseen: olen isäntäruumiille haitallinen loinen, josta on päästävä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Nimim. Iilimatokin on Jumalan luoma

Arvoisa Loismies, 


leikillisestä kirjeestäsi päästään nopeasti moniin tärkeisiin kysymyksiin.

Ensimmäisenä tulee mieleeni, että mikäli aiot perustaa pariutumiskäyttäytymisesi petokseen, katteettomiin lupauksiin, valepukuihin ja valheisiin, niin älä tee sitä. Sen sijaan suosittelen yksin vaeltamista, mietiskelyä, peiliin tuijottelua ja vuorikiipeilyä siihen pisteeseen asti, kunnes olet niin sinut oman itsesi kanssa, että et pelkää paljastaa ja jakaa itseäsi toisen ihmisen kanssa sellaisena kuin olet. Jos tutustut kaikenmaailman pelimiestekniikoihin ja muuhun kuitenkin verrattain lyhyentähtäimen sähläämiseen, niin voit varmasti menestyä sydämiä ja säästöpossuja särkevänä uutena Auervaarana. Mutta se voi olla hyvin stressaavaa elämää, joka välttämättä sovi kuin rautahermoisimmille kavereille. Sen sijaan, kun tarkoituksesi, uskomuksesi ja viestintäsi ovat niin yhdensuuntaiset, koheesiossa, että voit täysin vilpittömin mielin puhua tuolle naiselle, niin voit havaita että sinua todella kuunnellaan. Se johtuu siitä, että kun sinulla ei ole asian suhteen sisäisiä ristiriitoja, jotka pidättelisivät sinua, niin se näkyy ilmaisussakin. Mutta jos mietit, että joutuisit puhumaan jostain mistä et ole varma itsekään, niin kuinka helppoa muidenkaan olisi luottaa sinuun. Alfa-Aktivistin suositus on rehellisyyden tie.

Ilmetty Timo Soini nuorena!

Sinun ei tarvitse olla mikään pelle tai stand-up koomikko, jotta saat naiset nauramaan. Vaikka monesti sanotaan, että kaikki suuret rakastajat ovat olleet kovia huumorimiehiä, niin uskaltaudun esittämään vaihtoehtoisen teorian: He ovat olleet erittäin taitavia kuuntelijoita, ovat ymmärtäneet ja ovat osanneet täyttää kunkin naisen tarpeet paremmin kuin mitä nämä naiset osaisivat niitä itse sanoiksi pukea. Ja sitten punchline: naiset alkavat helposti hihitellä, kikatella ja nauraa sellaisen henkilön jutustelulle, johon ovat ihastuneet, koska he pitävät hänen seurastaan ja huomiostaan niin kovin ja toisaalta ovat tästä myös hyvällä tavalla hermostuneita. Tämä ei päde kaikkien, mutta monien kohdalla ja on hyvin ihastuttavaa, koska he eivät voi kihertelylleen mitään. Ei kuitenkaan pidä tulkita, että kaikki naiset, jotka ovat koskaan nauraneet millekään mitä sanot, haluavat antautua sinulle seksuaalisesti. Mutta tämä voi olla hyvä indikaattori, jolla saatat todeta, että pitääkö hän sinusta.

Nainen, miltä tuntuisi jos suuri ihastuksesi kuiskaisi sinulle jotain niin ihanaa, että pikkuhousut kastuisi?

Mitä taas tulee suunnitelmaasi "hiljaa paha tulee", niin miksi ihmeessä kuvittelet vitkastelun ja juonittelevan salamyhkäisyyden auttavan sinua yhtään asiassasi? Katso itseäsi peiliin. Häpeätkö sinä itseäsi? Jos vastaat kyllä, niin tee asialle jotain, kunnes vastaat kieltävästi. Kun pääset häpeilemättömään tilaan, niin menet ja lähestyt sitä naista. Ja kun hän osoittaa sinua kohtaan hyväksyntää, niin viet homma koko ajan pidemmälle. Naiset eivät pelkää seksuaalisesti aktiivisia miehiä, jotka tekevät seksuaalisia aloitteita. Ennemminkin he haluavat välttää ja pitää poissa romanttisesta elämästään sellaisia nahjuksia, jotka häpeilevät seksuaalisuuttaan. Jos käyttäydyt kuin sinussa ja luonnollisessa seksuaalisessa ruokahalussasi olisi jotain pahaa, hävettävää tai väärää, niin ihmiset tulevat olettamaan että sinussa on todella jotain pahaa ja väärää. Millainen olisi sotilas, joka pelkäisi lähteä rynnäkköön, koska saattaa pian survaista jotakuta pistimellään? Menet vaan kuin koira, joka haistelee narttujen pyllyjä ja panee kiimassa olevia. Tämän luonnollisempaa asiaa ei ole. Etkä sinäkään mitään ohjeita oikeasti tarvitse, vaan uskallusta. Niin että ei muuta kuin seiso suorassa, älä häpeile tai kerjää, puhu rauhallisella rintaäänellä, älä anna hölmöjä lupauksi, mutta pidä sanasi ja ole mies. Kyllä sinä pärjäät.

-Mene ja pane! Tämä on Alfa-Apostolin lähetyskäsky.

Minun on kuitenkin näin loppuun sanottava, että en todellakaan ole mikään pelimiesvalmentaja, vaan ukkomies. Olen kiinnostunut enemmän siitä, miten rakennetaan hyvää parisuhdetta, kuin muodostetaan irtosuhteita mahdollisimman tehokkaasti.


kuvat:
http://www.searchenginepeople.com/wp-content/uploads/2011/12/scheming.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0zJREZow-dpQCgfUPHPUeMEPbGjl-swTiAUN6KZsjz57unqWIdiqk0uIt7sKiTD266OmXSbmdfmqEhDmK0BYwtUJ9TJSoEkrGGqx3yxlZKrZu4SfPNmmbXPZ2uqIIQGZ3T-FPUPWpDQUU/s1600/man-whispering-in-woman-ears.jpg
http://edge.ebaumsworld.com/picture/epicapex/HONESTY.png
http://www.thefunnybox.com/wp-content/uploads/2009/01/funny-pictures-horny-dog-dmn.jpg

Sitoutumisesta ja parinvalinnasta

Nyt on vuorossa psykologian vanhemman konstaapelin näkemyksiä seurustelusta. Mikäli tämä kirjoitus aiheuttaa mielipahaa, eroja tai muuta, niin en ota mitään vastuuta. Sen sijaan kaikista onnellisista tapauksista voi tulla kiittämään, että olipa helvetin hyvin kirjoitettu.

Puhuin tänä aamuna rakkaan vaimoni kanssa ihmissuhteista, avioitumisesta, sitoutumisesta ja seurustelusta. Oli erittäin hyvä aamukahvikeskustelu, kun mietimme omaa historiaamme ja sitten kävimme jotain spekulaatioita jonkun lehtijutun pohjalta ja yleisesti ihmissuhteista.

Kuvittele millaisia olette 70-vuotiaina. Jos vaikuttaa hyvältä, niin anna mennä

Minua ehkä hieman ihmetyttää kun puhutaan sitoutumiskammosta. Tuo on sinänsä hyvin lavea termi, mutta tarkoitan sillä tässä tapauksessa esim. arkuutta mennä naimisiin, lisääntyä, ottaa asuntolaina tai muuta sellaista. Toki on jokaisen oma asiansa, millä aikataululla etenee valittunsa kanssa, mutta mielestäni maltti on valttia. Kamala klisee. Mutta otetaanpa pari tapausta, joihin olen törmännyt (ja te jotka kuvittelette, että puhun nyt juuri sinusta, niin en luonnollisestikaan puhu mistään muusta kuin vain ja ainoastaan sinun asioistasi, duh).

1.       Onko parisuhteessa perustavaa laatua olevia ratkaisemattomia kysymyksiä? Jos sinä haluat oman biologisen lapsen ja toinen ei, niin kannattaako sitoutua siinä toivossa, että ”ehkä hän muuttuu”? Se on asia, joka naisten pitää ratkaista melko nopeasti, sillä kello käy. Mies voi vielä valita nuoremman naisen, mutta hedelmällisen ikänsä ohittanutta naista nuori ori tuskin auttaisi. Lohduttaisi korkeintaan. Muistakaa kuitenkin, että kehitys kehittyy ja hedelmällisyys on muutenkin yksilökohtaista. Kun tuntuu siltä, että lapsi on saatava, niin te kyllä tiedätte sen. Silloin mikään mahti maailmassa ei voi estää teitä saamasta sitä, sillä meidät on ohjelmoitu siihen. Ei meitä muuten täällä olisi seitsemää miljardia.

2.       Tai jos toinen on esimerkiksi masentunut, lojuu sängyn pohjalla, eikä edes halua sieltä ylös? Haluatko sitoutua olemaan hänen omaishoitajansa alusta alkaen? Haluatko sellaisen elämän, kun voisit saada erilaisen, ehkä miellyttävämmän elämän jonkun toisen vierellä? Asia on totta kai täysin eri, jos kaveri aktiivisesti haluaa ja yrittää nousta sieltä sängynpohjalta. Voit halutessasi vaihtaa termit ”masentunut” ja ”sänky” johonkin koskettavampaan, kuten alkoholisti ja oksennus tai laiska ja kukkarosi.

3.       Mitkä on sinun motiivisi parisuhteeseen? Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä muodostaa parisuhde tai kriteereitä kumppanillesi? Miten haluaisit, että kumppanisi kohtelee sinua? Millaisen henkilön kanssa sinun olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olla? Millaisia asioita ja tuntemuksia haluat kokea kumppanisi kanssa? Luin hiljattain artikkelin perheväkivallasta, jota suosittelen kaikille. Siinä käsitellään myös tätä sitoutumisasiaa.

David Shade on puhunut mielestäni hyvin järkeenkäyvästi näistä asioista. Hän on itse asiassa kirjoittanut pari kirjaakin aiheesta, joita en ole kylläkään lukenut, koska olen ukkomies ja olen jo valinnut hyvin J. Kävin kesällä hänen seminaarissaan Helsingissä ja hän painotti useaan otteeseen käsitettä ”daddy’s girl”, isin tyttö. Ja jos tätä termiä avaa hieman, niin isin tyttö on saanut etenkin lapsuudessaan isältään ehdotonta rakkautta. Eli ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää, joka ei ole riippuvainen hänen teoistaan, vaan siitä ainoasta syystä, että hän on isänsä ainutkertainen rakas tytär.  Tähän liittyy tottakai myös rajojen asettaminen, mutta minä en puutu tähän kysymykseen nyt tämän enempää, koska tämä ei ole mikään kasvatustieteellinen blogi.  Mutta sama pätee miehiin. On äärimmäisen tärkeää, että miesten suhde äitiinsä on kunnossa ja että he ovat saaneet äidiltään rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää, koska sille pohjalle yksilö rakentaa suhtautumisensa vastakkaiseen sukupuoleen tullessaan sukukypsäksi.

Minun on helppo puhua tästä, koska minulla on hyvät vanhemmat. Mutta vaikka ei olisi yhtä helpolla päässyt kuin minä, niin asialle voi tehdä paljon. Kuuntelin kerran erään naisen tarinan, jolla oli taustallaan mm. lastenhoitajiensa puolesta hyväksikäytetyksi tulemista, hankalat suhteet vanhempiin, toistuvia huonoja miessuhteita ja seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumista työssään ja kaikkea mahdollista paskaa. Hän kuitenkin pääsi niistä yli NLP:n ja hypnoositerapian avulla. Olen kuullut hänen olevan nykyään varsin onnellinen nainen. Tuosta terapiasta täytyy muuten sanoa, että melko huvittavaa että se on Suomessa leimattu sellaiseksi asiaksi, jota pitää häpeillä tai ”viiraa varmaan tosi pahasti päässä, jos joutuu terapiaan”. Terapia on luksusta. Terapia on kuin vaihtaisi öljyt autoon tai siivoaisi tietokoneelle ajan saatossa kertyneet röhnät, jotka hidastavat windowsin käynnistymistä. Ja nuo hypnoosi ja NLP- jutut, joiden avulla työstetään alitajuntaa – ne voivat olla todella tehokkaita. Itse pääsin omista lapsuudenaikaisista peloistani eroon nimenomaan NLP:n ja hypnoosin avulla. Suosittelen vilpittömästi. Jos haluatte vinkkiä hyvästä toiminnanharjoittajasta, niin ottakaa privaatisti yhteys. Eli vaikka ette olisi syntyneet ”onnellisten tähtien alla”, niin hopealusikan voi itsekin laittaa suuhunsa.

Mutta palataanpa alitajunnan syövereistä takaisin sitoutumiseen ja parinvalintaan. Tuohon edellä mainittuun kohta 2:een jatkan jälleen herra Shaden opetuksella: Voit olla joko hyvä terapeutti tai hyvä rakastaja – et molempia. Tässä täytynee väännellä rautalankaa: Terveeseen parisuhteeseen kuuluu se, että autetaan toisia kummankin pyrkimyksissä parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta jos parisuhde alkaa muistuttaa enemmän hoitosuhdetta kuin seksisuhdetta, niin mieti mihin olet sitoutumassa. Onko sellainen henkilö valmis tasapuoliseen parisuhteeseen? Ehkä joskus, mutta punnitse tarkkaan. Jälleen lataan kuin korkeimman totuuden, mutta muistakaa, tämä on vain mielipide: Hyvä parisuhde rakennetaan rakkaudelle, ei tarpeelle. Toisin sanoen ajatukselle ”Tarvitsen sinua, koska rakastan sinua”. Epäterve parisuhdeajatus olisi: ”Rakastan sinua, koska tarvitsen sinua”. Pariutukaa siis itsenäisten, fiksujen ihmisten kanssa, jotka ovat osoittaneet voivansa tulla toimeen omillaan. Ryhtykää äideiksi tai isiksi vain lapsille.

Kohta kolme on haastava. Jos teet mielikuvaharjoituksen, jossa visualisoit elämää täydellisessä maailmassa täydellisen kumppanisi kanssa, niin mitä näet mielessäsi? Mitä te teette yhdessä? Miten hän puhuttelee sinua? Miten sinä puhut hänelle? Miten te kosketatte toisianne? Miltä se tuntuu? Miltä hän tuoksuu painautuessaan sinua vasten? Millaisia tunteita hän herättää sinussa? Millainen sinä olet hänen lähellään? Mikä hänessä saa sinut tuntemaan noita asioita? Ei riitä, että selität tilanteen toimivilla kemioilla. Mistä tiedät, että kemianne toimivat niin hyvin yhteen? Sinusta tuntuu siltä – joo-o, mutta miksi sinusta tuntuu siltä? Millainen se tunne on, kun kemiat toimii? Missä se tuntuu? Ja sitten jos palaat takaisin tähän maailmaan ja astut ulos testikammiosta. –Tässä valkoinen takkisi ja csi-taskulamppu, jolla näkee salaiset tunteet ja haaveet, ole hyvä. Nyt analysoidaan. No ei oikeasti edes analysoida, koska en minä tätä kirjoittaessa kuule sinun ajatuksiasi, kun kaikki muut lukijat puhuu päälle :D

Mutta jos yleistetään, niin yleensä sukupuoleen ja kielellisen ilmaisun kykyyn katsomatta ihmiset haluavat fyysisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti tyydyttävän parisuhteen. Sellaisen, missä heidän on turvallinen olla, missä he voivat toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa ei tylsisty. Tuo joku erityinen osaa laittaa sukat pyörimään jalassasi ja hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat tarpeeksi paljon linjassa omiesi kanssa. Olette sopivan erilaisia ja sopivan samanlaisia, jotta täydennätte toisianne hyvin, kuin yin ja yang.

Mutta jos unohdetaan tuollainen geneerinen haavekuva ja käsitellään asiaa parin tärkeän teeman kautta, niin päästään kysymyksiin, joita suosittelen työstettävän.

1.       Sukupuoliroolit

Jos yllätät itsesi ajattelemasta, että kunpa tuokin käyttäytyisi niin kuin oikea mies/nainen, niin kannattaa pysähtyä ajattelemaan asiaa ihan oikeasti pitkän kaavan mukaan. Varaa peili mukaan. Joillekin nämä kysymykset ovat erittäin yksinkertaisia, suorastaan maailman ilmiselvimpiä asioita. Minä ainakin olen kärsinyt liian kiltin miehen syndroomasta; minua tallattiin ja vietiin kuin pässiä narussa. En minä tätä asiaa muuten kirjoittaisikaan, ellen tietäisi kuinka tärkeää siitä eroon pääseminen on, jotta voi oikeasti tuntea olevansa mies, eikä mikään poikanen. On tiedättekös aika helevetin paljon helpompi hengittää. Tämäkään ei välttämättä kaikille sovi, mutta jos on kiinnostusta, niin voin joskus avata sitä kasvamisen prosessia. Miehet, vain jos te käyttäydytte ja kannatte vastuuta kuin miehet, voivat naiset vapautua olemaan naisia. (lukija x, joka aiot vängätä että mikä nyt sitten on miehekästä ja naisellista ja sukupuolineutraali parisuhde sitä ja tätä, mene itkemään muualle, sillä kommenttiasi ei julkaista. Tämä blogin ei ole tarkoitus miellyttää kaikkia.)

2.       Arvostus

Viittaan tällä aiempiin kirjoituksiini, jossa puhuttiin kunnioituksen edellyttämisestä ja oman tilan ottamisesta. Älä hyväksy mitään epäkunnioittavaa käytöstä ja palkitse ainoastaan hyvä käytös. Jos pyörrät itsenäisen päätöksesi, joka mielestäsi on oikea, sen takia että akka kiukuttelee siitä, tai annat pesää, vaikkei tekisi mieli, kun äijän retale vonkaa kaatokännissä, niin lisää on luvassa. Olet itse keittänyt soppasi, kun suorastaan kannustat ajatukseen: ”Hei, tämähän toimii!”. Tämä on elimellisesti yhteydessä käsitykseesi itsestäsi – kuinka hyvää sinä miellät ansaitsevasi? Jos ylipäätään olet asenteella ”jos mut nyt joku huolisi”, niin sinua ei todennäköisesti huoli kukaan, jonka kanssa kannattaa olla läheisemmissä tekemisissä. Terapiaan, mars mars! ”Ottaisin 300g tota itsearvostusta ja sit puolkiloa tota rohkeutta, kun se on alennuksessa…”

3.       Seksi

Olen saanut moitteita joiltain miehiltä ja naisilta, koska olen julistanut että kaikki seksi ei ole hyvää seksiä. Asetan kuulemma riman liian korkealle, kun sanon, että miesten pitää saada naisensa tulemaan niin kovaa, että korvissa soi. Mutta miehet, tietäkää, että olette olleet KELVOTTOMIA rakastajia joka kerta, kun olette itse tulleet suomatta sitä iloa naisellenne. KELVOTTOMIA!!! Hyi! Hävetkää! Herrasmiehen sääntö on: naiset ensin. En nyt mene mihinkään teknisiin kysymyksiin pidemmälle tällä kertaa, mutta miettikääpä veljet omalle kohdallenne: olisiko se sinusta tyydyttävää seksiä, jos SINÄ et saisi orgasmia vaikka haluaisit? Naisen orgasmi on ehkä kaunein asia maailmassa, eikä niillä ole mitään rajaa. Yhdyntäkeskeisten miesten osalta akti voi päättyä ejakulaatioon, mutta naisilla meno monesti vasta alkaa kun hän saa. (Ei sillä, etteivätkö miehetkin olisi multiorgastisia, jos vain harjoittelevat) Älkää herran tähden säästelkö naisellenne tarjoamissa orgasmeissa. Varsinaiset seksitekniikat ovat kuitenkin niin oma lukunsa, että en tässä ala käymään niitä läpi. Eikä kyse ole lopulta mistään ”purista tästä, sano näin ja väännä nippulaa 3, niin putkiston A1 paine kasvaa kriittiselle tasolle”-tyyppisestä insinöörimeiningistä. Ei! Tärkeintä on hyvä asenne ja oikeat tiedot. Ja naiset kyllä viestii, mitä he haluavat tuntea ja mitä tarvitsevat päästäkseen nautinnon ylimmille portaille. Sinun tehtäväsi on osata kuunnella ja tehdä se todeksi.

Romantiikka on naisille konteksti, jossa seksuaalisuus on sosiaalisesti hyväksyttä. Ole siis romanttinen mies!

Hyvä seksi on kuitenkin erittäin tärkeää parisuhteen kannalta. Se on liimaa, joka pitää teidät yhdessä. Se on oksitosiinia, joka erittyy kosketuksestanne. Ja se on romantiikkaa, joka estää näivettymisen ja saa teidät tuntemaan olevanne elossa. En voi korostaa hyvän seksin merkitystä tarpeeksi. Vaalikaa sitä! Jos et osaa, niin opettele. Jos et tiedä, niin kysy.

Jos tiivistäisin ajatukseni tähän lopulta, niin varokaa sitoutumista toiseen ihmiseen. Tutkikaa häntä, testatkaa häntä ja katsokaa onko hän tosissaan suhteesi. Mutta jos onnistutte löytämään herra tai neiti sopivan, niin älkää antako minkään asian tulla tiellenne. Tehkää kaikkenne, älkääkä antako periksi.

No niin, josko maailma olisi taas hetkeksi parempi paikka…

ps. jos on jotain kysymyksiä, joihin haluaisit minulta pohdintaa, niin kysy!

kuvat:

http://www.honcho-sfx.com/Ladies-Daddys-Girl-T-Shirt-by-Local-Celebrity

http://ep.yimg.com/ca/I/urdefense_2171_125641681

http://sherrodstory.files.wordpress.com/2011/08/chemistry12.jpg

http://mitsymoto.files.wordpress.com/2010/11/matsumoto_shackles2.jpg

http://2.bp.blogspot.com/_6RI4txBI7CQ/S74UX3vm6lI/AAAAAAAAARo/fnlakx2SrHI/s1600/3185571_thumbnail.jpg
Ja tuo nukkuva nainen on Milo Manaraa mukaillen oma työni

Ruumiinkuva ja huonot mantrat

Tervetuloa AA-kerhon tapaamiseen.

Hei! Minä olen Simo ja minulla on minäkuvan häiriö. Tai ainakin oli. Nyt kerron kuinka pääsin siitä irti.

Tällainen olen: 180 cm, 73 kg, urheilullinen 28-vuotias mies.  Elopainoni on ollut vuodesta 2002 72 kg +/- 3kg. Painoindeksi 22-23 kieppeillä ja rasvaa noin 11%.

Tällaisena näin itseni: Heikko, laiha, läpipaskoja, "kuivan kesän orava" (- joskin ketterä ja nopea)

Jep, en ole mikään puhelinkopin kokoinen tankki, mutta en piru vie ole mikään riisitautinenkaan. Miksi sitten koin olevani sellainen?

Kerronpa ensin liikuntataustastani.

Mennäänpä ajassa taaksepäin. Kun olin lapsi, niin minä en harrastanut liikuntaa. Tai no, kyllähän kaikki Säynätsalossa pelasi ainakin jonkun verran koripalloa, mutta minä en koskaan liittynyt urheiluseuraan tai alkanut harrastaa mitään liikuntaa järjestelmällisesti. Minä olin se poika joka haaveili dinosauruksista, pelasi tietokoneella Civilizationia ja X-Wingiä, sekä kävi kuvataidekoulussa. Lukioaikakin meni pitkälti pitkätukkaillessa ja roolipelatessa, ei edelleenkään mitään liikuntaa. Ihme hippeilyä vaan :D

En ole koskaan ollut mikään varsinainen koulukiusattu, mutta olin mieltänyt itseni siihen porukkaan kuuluvaksi, jota vahvemmat tönivät ja nöyryyttivät. Minusta oli kasvamassa nuori, vihainen mies - täynnä maailmantuskaa ja oikeudenjanoa. Päätin, että nyt saa tönittävänä oleminen loppua. Ja niin aloin harrastaa Hokutoryu Ju-Jutsua. Sitä mukaa, kun aloin löytää omaa koordinaatiokykyä, voimaa, kestävyyttä ja taitoa, ryhtini oikeni ja huomasin että minullehan on ilmestymässä lihaksia. Hallelujah, brother! Myöhemmin tuli kuvioihin sitten kestävyysharjoittelu ja armeijan jälkeen myös voimaharjoittelu. Asenteeni liikuntaa kohtaan oli kuitenkin sellaista verenmaku suussa ja räkä poskella tyylistä - "ei tästä ole tarkoituskaan nauttia"-settiä.

Nykyään harrastan juoksua ja painonnostoa - ja nautin niistä todella. Tarkoitus olisi myös palata historiallisen miekkailun piiriin, kunhan taas innostun ja saan aikaiseksi.


Tässä on nyt tarpeeksi - ellei liikaakin - pohjustusta aiheemme pihville, joka löytyy psykologian puolelta.

Kuten otsikossakin jo paljastan, minulla oli pitkään huono mantra. Se oli: "Minä olen laiha, tällainen kuivan kesän orava". Olin oppinut sen mummoltani*, joka tapasi tuumata lapsena hänen luona vieraillessani, että "Oletpas sinä laiha. Syö nyt niin et ole tuollainen kuivan kesän orava" yms. Ja sitten kun sitä aikani kuuntelin, niin aloin toistella sitä itsekin. Ja minä uskoin siihen. Uskoin siihen niin vahvasti, että toteutin sitä ihan näihin vuosiin saakka. Itsensä toteuttava ennustus.

En oikeastaan osaa määritellä tarkemmin, että missä vaiheessa tajusin tämän mantrani. Osittain siihen liittyi ainakin se, kun eräs neiti-ihminen ilmaisi huomanneensa minut miehenä. Tämä on sinäänsä eri tarina, mutta olin säästynyt melkeinpä siihen asti kulloistakin seurustelukumppaniani lukuunottamatta naisten kehuilta ulkonäköni suhteen. Kai jonkunlainen ukkomiehen aura oli pitänyt heitä loitolla? En millään uskonut, että olisin oikeastaan minkään näköinen naisten silmissä - vaikka seurustelin. Ja koska uskoin näin, kumppaniltani saamani kehut teilasin "epäuskottavana liirumlaarumina, vakiolausekkeina joita vaan kuuluu sanoa". Yksi hyvä ystäväni, joka on kuin veli minulle, auttoi minua hyvin eteenpäin kun tajusin itse tuon mantrani. Hänellä oli ollut oma vastaava, mutta eri aiheesta. Olen hänelle hyvin kiitollinen ja oikeastaan hänen innoittamana kirjoitan tätäkin tekstiä - siinä toivossa että onnistuisin ehkä auttamaan jotakuta oivaltamaan jotain tärkeää itsestään.

Oli hämmentävää herätä siihen, että hei - minähän näytän oikeastaan ihan hyvältä! Ja hitto, onhan se kyllä niinkin, että olen painimatolla pistänyt nippuun monta kymmentä kiloa itseäni isompia äijänköriläitä ja nostanut heitä enemmän penkistä rautaa. Ja palaset loksahtivat paikoilleen. Minä en olekaan mikään pieni ja heikko rimpula, vaan vahva mies. En missään nimessä vahvin, mutta niin vahva, että voin olla ylpeä itsestäni. Ja kun tämän tajusin, niin pidin itseäni aivan lapsellisena ja typeränä, kun olin edes saattanut kuvitella jotain muuta. Mutta niin se vaan ihmisen mieli on ihme värkki - kaikenlaiseen fiktioon se taipuu.

Jos mietit itseäsi, niin onko sinulla jokin negatiivinen mantra jota toistelet, tai muuten vaan rajoittava uskomus itsestäsi? Yleensä ottaen meillä kaikilla on lukuisia. Onko sinulle istutettu jokin uskomus, joka rajoittaa hyvinvointiasi tänäkin päivänä? Ehkä sen on takonut päähän vanhempasi, joku vanha koulukaveri, satunnainen tyyppi baarissa, puoliso, ex-tyttökaveri, työkaveri, sinä itse...

"Olen ruma"
"Olen lihava"
"Olen tyhmä"
"Olen laiska"
"En osaa mitään"
"Olen kömpelö"
"En ole urheilullinen"
"En osaa laulaa"
"Minulla on pieni kulli"
"En osaa puhua asioistani"
"En ole viehättävä"
"En pysty sitoutumaan"
"Minä tyrin aina kaiken"
"Kukaan ei pidä minusta"
"En osaa tanssia"
"Olen aina pahalla päällä"
"Kaikki vieroksuvat minua"
"Olen sosiaalisesti avuton"
"Ei musta ole mihinkään"
"En ole hauska"
"Olen juro juntti"
ja niin edelleen ja niin edelleen...

Mietipä mitä tapahtuisi, jos saisit purettua itsestään tuollaisen uskomuksen. Vaikka olisi ylipainoinen, niin ei olisikaan enää lihava ällöttävä läski, vaan olisi vain tällä hetkellä muutama kilo liikaa. Miettikää mikä ero! Niistä muutamasta väliaikaisesta liikakilosta pääsee kyllä, eivät ne ole mikään elinkautinen, toisin kuin tiedostamaton identiteettiin juurrutettu leima.

Jos tuollaisen negatiivisen uskomuksen onnistuu spottaamaan ja tekee töitä, niin sen pystyy irrottamaan omasta identiteetistä. Niin kauan kuin uskoo vakaasti olevansa kuivan kesän orava tai läskiperse, niin on sitä - eikä muuksi muutu. Mutta kun tuon häiriötilan minäkuvassa saa oikaistua, niin saattaa huomata aivan loistavia asioita itsestään ja mahdollisuuksia elämässään. Ja jos näissä ei pääse omin avuin eteenpäin, niin asiantuntevia ammattilaisia löytyy kyllä. Minulla on ollut etuoikeus päästä nauttimaan vielä aivan erityisistä NLP-menetelmistä, joilla uskomusjärjestelmääni on kartoitettu ja joiden avulla esim arvojen ja käytökseni ristiriitaisuuksia on ollut helpompi karsia. Pimp my brains, homie!

Minä pidän myös toista blogia, joka kertoo tavallaan yhden positiivisen mantrani ja uskomukseni käytännönseurauksista. Minä uskon, että pystyn tekemään ihan mitä vaan (ja minulle tapahtuu jännittäviä asioita). Ja niinpä minä sitten teen, vaikka minun ei koulutuksen puuttuessa kuuluisi osata. Ja jännää riittää.

Kukaan ei tule muuttamaan elämääsi puolestasi. Lakkaa surkuttelemasta sitä, mitä et ole tai mitä sinulla ei ole. Jos haluat olla jotain muuta kuin olet nyt, niin ryhdy sellaiseksi. Meidän persoonamme kehittyy jatkuvasti joka tapauksessa, joten miksi sitä ei muuttaisi haluamaansa suuntaan tietoisesti?

*) en todellakaan ole katkera mummolleni - ei hän varmasti tarkoittanut istuttaa päähäni tuollaisia ajatuksia. Kyseessä taisi olla ennemmin etelä-pohjalainen tapa keskustella :D

Kuvalähteet:
http://img.dailymail.co.uk/i/pix/2007/06_02/49GamesDM_468x354.jpg